URN_ISBN_978-952-302-214-0

Suurin osa lapsista oli lastensuojelun asiakkaita. Neljän haastatellun lapsista yksikään
ei ollut lastensuojelun asiakas. Neljä haastateltua ei osannut vastata lastensuojeluasiakkuutta
koskevaan kysymykseen. Lähes kolmannes lapsista oli otettu
huostaan.
Joka neljännen biologisen lapsen kohdalla haastateltu oli luopunut huoltajuudesta.
Haastatelluilla vanhemmilla ei ollut ollenkaan yhteyttä viiteen alaikäiseen lapseensa
ja kymmenellä lapsella ei ollut yhteyttä toiseen vanhempaansa.
Taulukko 13. Haastateltujen päihdepalveluja käyttäneiden äitien (n = 20) ja isien (n
= 13) alaikäisten lasten (n = 62) elämäntilanne.
Äitien lapset Isien lapset Kaikki lapset
n n n %
Lapsia yhteensä 38 24 62 100
Huoltajuus lapsikohtaisesti
Yhteishuoltajuus 24 12 36 58
Yksinhuoltajuus 7 0 7 11
Ei huoltajuutta 3 11 14 23
Ei tunnustettu 0 1 1 2
Puolison lapsi, ei huoltajuutta 4 0 4 7
Haastatellun yhteys lapseen
Asuu lapsen kanssa 26 6 32 52
Lapsi asuu osan ajasta tai viikonloppuisin 3 6 9 15
Tapaa säännöllisesti (ei yöpymisiä) 7 3 10 16
Tapaa silloin tällöin 1 5 6 10
Ei yhteyttä 1 4 5 8
Toisen vanhemman yhteys lapseen
Asuu lapsen kanssa 14 5 19 31
Säännöllinen yhteys 17 9 26 42
Epäsäännöllinen yhteys 3 4 7 11
Ei yhteyttä 4 6 10 16
Lastensuojeluasiakkuus
Kyllä 36 13 49 79
Ei 1 8 9 15
Ei tietoa 1 3 4 7
Lapsi huostaan otettu
Kyllä 11 6 17 27
Ei 26 13 39 63
Ei tietoa 1 5 6 10
Lapset sijoittumista haastattelun perusteella luokiteltuihin perhemuotoihin tarkasteltiin
suhteessa huoltajuuteen ja asumiseen (taulukko 14). Tarkastelun kohteena
olleista 62 lapsesta ainoastaan kymmenen eli molempien vanhempiensa kanssa
ydinperheessä, johon ei kuulunut muualla asuvia lapsia. Miehet, jotka olivat eronneet
useammasta perheestä, pitivät vähän yhteyttä lapsiinsa.
THL — Raportti 21/2014 63
Vanhempi päihdepalveluissa
— tuki, osallisuus ja yhteistoiminta