URN_ISBN_978-952-302-214-0
URN_ISBN_978-952-302-214-0
URN_ISBN_978-952-302-214-0
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
työtä tai vastaavaa toteutetaan yksikössä kahdeksalla väittämällä (vastausvaihtoehdot<br />
kyllä tai ei). Väittämät koskivat kotiapua, kotikäyntejä, vertaisryhmiä, vastaanottokäyntejä,<br />
konsultointia tai lausuntojen antamista, yhteistyötä ja perhetapaamisia.<br />
Lisäksi kysyttiin 3-portaisella vastausasteikolla (aina / joskus / ei koskaan) miten<br />
usein perheille tarjotaan perhetyön palveluja tilanteissa, joissa perheessä esiintyy<br />
vanhempien tai työntekijöiden esille tuomaa lievää, selvää tai vakavaa huolta.<br />
Lapsiperheiden osallisuus<br />
Osallisuuden tukeminen. Pienten lasten perheiden osallisuuden tukemista arvioitiin<br />
Korenin kollegoineen (1992) kehittämän Family Empowerment Scale -mittarin<br />
(FES) pohjalta muokatun työntekijöille modifioidun mittariston avulla (Vuorenmaa<br />
ym. 2013b). Mittarin kehittäjien mukaan osallisuus voi ilmentyä kolmella tasolla:<br />
perheessä, palvelujärjestelmässä ja kunnassa tai yhteisössä. Mittari sisältää 32 väittämää,<br />
joista 10 mittaa osallisuuden tukemista perheessä, 12 palvelujärjestelmässä ja<br />
10 kunnassa tai yhteisössä. Väittämiin vastattiin 5-portaisella Likert-asteikolla (täysin<br />
eri mieltä - täysin samaa mieltä). Väittämistä muodostettiin kolme summamuuttujaa,<br />
joiden reliabiliteettikertoimet (Cronbachin α) on kuvattu taulukossa 4.<br />
Family Empowerment Scale -mittarilla vanhemman osallisuutta on tutkittu yli 30<br />
eri maassa: kohdejoukkona ovat tyypillisimmin olleet eriasteisia kehityshäiriöitä<br />
sairastavien, mielenterveyspalveluja käyttävien tai pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmat.<br />
Mittari on osoitettu psykometrisilta ominaisuuksiltaan toimivaksi ja sisäisesti<br />
johdonmukaiseksi useissa tutkimuksissa. (Koren ym. 1992, Singh ym. 1995,<br />
Wakimizu ym 2011, Vuorenmaan ym. 2013a, b.)<br />
Vanhempien mahdollisuudet osallistua omaan hoitoonsa. Päihdehoitoyksiköissä<br />
toimivilta kysyttiin kolmen väittämän avulla yksikössä asioivien vanhempien mahdollisuutta<br />
osallistua oman hoitonsa suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Väittämiin<br />
vastattiin 5-portaisella vastausasteikolla: hyvät mahdollisuudet - huonot mahdollisuudet.<br />
Kolmesta väittämästä muodostettiin yksi summamuuttuja, jonka Cronbachin<br />
α-kerroin oli 0,95.<br />
Lapsiperheille järjestetyt tapahtumat. Päihdehoitoyksiköissä toimivilta tiedusteltiin<br />
seitsemällä väittämällä oliko yksikössä järjestetty tapahtumia, joihin pienten<br />
lasten perheet olivat voineet osallistua. Tapahtumina tiedusteltiin erilaisia ryhmiä,<br />
toimikuntia ja neuvostoja sekä sukupolvien välistä toimintaa. Kysymyksiin vastattiin<br />
kolmiportaisella asteikolla (kyllä, useita / kyllä, joitakin / ei lainkaan).<br />
Kumppanuustyöskentely ja yhteistyö lapsiperheiden kanssa<br />
Kumppanuustyöskentely. Kumppanuustyöskentelyn toteutumista mitattiin Family-<br />
Professional Partnership Scale -mittarilla (Blue-Banning ym. 2004, Summers ym.<br />
2005a, b), joka sisälsi 17 väittämää. Niistä muodostettiin kaksi summamuuttujaa:<br />
kumppanuus lapsen ja perheen kanssa työskennellessä. Työntekijöiden ja lasten<br />
välisestä kumppanuudesta esitettiin yhdeksän väittämää (Cronbachin α = 0,94) sekä<br />
työntekijöiden ja lapsiperheiden välisestä kumppanuudesta kahdeksan väittämää<br />
(Cronbachin α = 0,89). Päihdehoitoyksiköissä toimivia pyydettiin arvioimaan asteikolla<br />
1–10 (matalin - korkein) yksikön työntekijöiden tapaa toimia lasten ja lapsi-<br />
THL — Raportti 21/2014 46<br />
Vanhempi päihdepalveluissa<br />
— tuki, osallisuus ja yhteistoiminta
Change language