URN_ISBN_978-952-302-214-0

%
90
Päihdepalveluita käyttäneet vanhemmat haastattelussa (n = 30)
Vanhemmat, joilla ei päihdepalvelujen tarvetta kyselyssä (n = 904)
Päihdepalveluita tarvinneet vanhemmat kyselyssä (n = 30)
80
70
60
50
40
30
20
10
0
Erittäin hyvin Melko hyvin Melko tai erittäin
huonosti
Kuvio 2. Pärjääminen vanhempana arjen velvollisuuksien keskellä vastaajaryhmittäin.
Haastattelussa kysyttiin kuvausta vanhempana arjessa selviytymiseen vaikuttavista
asioista, mutta postikyselyssä ei numeeriseen arvioon pyydetty selitystä. Kaksi
haastateltua miestä ei arvioinut pärjäämistään, koska he eivät olleet yhteydessä lapsiinsa.
Kokemukset arjessa selviytymisestä osoittivat, että vastaajat suhteuttivat vastauksensa
lähinnä omaan elämäänsä. Laitoshoidossa saatu apu vaikutti haastatteluvastauksiin.
Esimerkiksi ydinperheen äiti kertoi, että vauvan kanssa ei ole ollut vaikeuksia.
On ollut helppo olla laitoshoidossa. Lapsen isän kanssa ei olla tarpeeksi vahvoja.
Myös ydinperheen isä selvitti, että erittäin huonosti juuri ennen tänne tuloa,
mutta nyt erittäin hyvin. Nyt taas jaksaa. Täältä on saanut paljon apua, työkaluja ja
pelisääntöjä. Myös kolme muuta haastateltua toi esille, että ennen laitoshoitoon
tuloa oli ollut vaikeaa, mutta nyt meni erittäin hyvin. Helpottavina tekijöinä mainittiin
muun muassa tuki ja opioidiriippuvuuden lääkkeellisen korvaushoidon aloittaminen.
Muita selityksiä arjessa erittäin hyvin pärjäämiselle oli muun muassa ydinperheeseen
siirtymässä olevan äidin kokemus siitä, että säännölliset tapaamiset ovat
hyviä. Siten osaa arjen keskellä. Ja laajan ydinperheen isän kuvaus siitä, että vuorovaikutus
on mennyt nyt hyvin. Aluksi ei saatu olla yhdessä.
Yksinhuoltajaäideistä ei yksikään arvioinut selviävänsä arjesta erittäin hyvin.
Yksinhuoltajaäideistä yksi kommentoi selviämistä seuraavasti ”Ei koskaan täydelli-
THL — Raportti 21/2014 88
Vanhempi päihdepalveluissa
— tuki, osallisuus ja yhteistoiminta