URN_ISBN_978-952-302-214-0
URN_ISBN_978-952-302-214-0
URN_ISBN_978-952-302-214-0
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
esteeksi (Darlington ym. 2005, Jakobsen & Severinsson 2006, Axelsson & Axelsson<br />
2009).<br />
Päätöksenteko ja palvelujen kehittäminen. Päihdepalvelujen suunnittelussa ja<br />
kehittämisessä kunnan taloudellisen tilanteen arvioitiin olevan merkittävin tekijä.<br />
Myös ylimmän johdon ja keskijohdon sekä työntekijöiden näkemyksillä oli merkittävää<br />
painoarvoa. Yli puolet arvioi, että kunnan taloudellisella tilanteella on erittäin<br />
paljon painoarvoa: tulos vastaa sosiaali-, terveys- ja opetusaloilla toimivien työntekijöiden<br />
(Halme ym. 2014) ja toimialajohtajien näkemyksiä (Perälä ym. 2011a). Partasen<br />
(2010) mukaan kuntien päihdepalveluihin liittyviä päätöksiä on ohjannut 2000-<br />
luvulla pikemminkin kuntien taloustilanne ja sosiaalihuollon resurssit kuin päihdeongelmia<br />
kokeneiden asiakkaiden todellinen palvelujen tarve. Lasten tai lapsiperheiden<br />
näkemyksillä ei arvioitu olevan tässä tutkimuksessa kovin suurta merkitystä.<br />
Tulos vastaa sosiaali-, terveys- ja opetusalojen työntekijöiden (Halme ym. 2014) ja<br />
toimialajohtajien (Perälä ym. 2011a) näkemyksiä. Lasten tulee saada tietoa palveluista<br />
ikätasolleen sopivalla tavalla. Lapset pystyvät arvioimaan palveluja, jos palautteen<br />
antamisen tavat on sovitettu lapsen kehitystasoon. (Pollari 2011.) Lasten ja<br />
perheiden palveluja koskevaa päätöksentekoa on myös todettu ohjaavan eniten kunnan<br />
taloudellinen tilanne ja ylimmän johdon näkemykset. Lasten ja vanhempien<br />
näkemyksillä sekä tutkimustiedolla on myös päätöksenteossa hyvin vähän merkitystä.<br />
(Perälä ym. 2011a, b.)<br />
Asiakaspalautteet ja asiakastyytyväisyyskyselyt olivat yleisimpiä palvelujen kehittämiseksi<br />
käytössä olevia palautemuotoja: vanhempainryhmät ja palaute lapsilta<br />
olivat vähiten käytössä. Yli puolet oli sitä mieltä, että vanhemmat eivät ole lainkaan<br />
mukana palvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä. Tulokset ovat samansuuntaisia<br />
kuin sosiaali-, terveys- ja opetusalojen yksiköissä kunnissa yleensä (Halme ym.<br />
2014).<br />
Tärkeiksi asioiksi palvelujen kehittämisessä nähtiin ennaltaehkäisevään perhetyöhön<br />
panostaminen, mielenterveyspalvelujen ja lastensuojelun välisen yhteistyön<br />
tiivistäminen sekä lapsiperheiden mahdollisuudet saada apua virka-ajan ulkopuolella<br />
(vrt. Kanste ym. 2003c). Ennaltaehkäisevän perhetyön perustehtävänä on perheiden<br />
elämänhallinnan ja omien voimavarojen käyttöönoton tukeminen sekä arjessa selviytymisen<br />
vahvistaminen (Lastensuojelun käsikirja 2012). Perhetyö on kehittyvä<br />
palvelumuoto: vuonna 2008 voimaan tullut lastensuojelulaki on vahvistanut perhetyön<br />
merkitystä. Perhetyöllä voidaan tarkoittaa eri yhteyksissä eri asioita. Ei ole<br />
olemassa yhtä tapaa tai paikkaa tehdä perhetyötä. Sitä tehdään useiden eri hallinnonalojen<br />
alaisuudessa kunnissa ja lisäksi yksityisellä sektorilla, projekteissa, järjestöissä<br />
ja seurakunnissa. (Heino 2008, Hovi-Pulsa 2011.) Perhetyö tulee monipuolistumaan.<br />
Esimerkiksi eri vuorokaudenaikoina tarjottavien perhetyön palvelujen tarve<br />
kasvaa, mutta palvelujen antajia on vähän. (Heino 2008.) Perhetyön palvelujen tarjonta<br />
on moninaista ja saatavuudessa on todettu parannettavaa (Hovi-Pulsa 2011,<br />
Halme ym. 2014).<br />
Tulokset vahvistavat kansallisia lasten ja lapsiperheiden palvelujen kehittämislinjauksia<br />
erityisesti ennaltaehkäisevien palvelujen, varhaisen puuttumisen ja palvelujen<br />
saavutettavuuden osalta (STM 2010, 2011a, 2012a, 2012c, 2013). Myös mielen-<br />
THL — Raportti 21/2014 197<br />
Vanhempi päihdepalveluissa<br />
— tuki, osallisuus ja yhteistoiminta
Change language