URN_ISBN_978-952-302-214-0

tarpeen avioeron aikaan nosti esille myös kolme henkilöä. Kolme äitiä toivoi tukea
isätapaamisten järjestämiseen tapaamisten kieltämisen sijaan, sillä lapset tarvitsevat
isää ja äidit omaa aikaa.
Muutama toivoi neuvolalta aikaisempaa aktiivisempaa roolia hoitoon ohjauksessa.
Yksi isä kertoi, ettei ollut saanut apua neuvolasta eikä sosiaalitoimistosta. Hänen
mielestään olisi hyvä kysyä, onko perheessä ongelma ja auttaa hoitoon ohjaamisessa.
Se olisi auttanut myös parisuhteen kanssa. Olisi pitänyt saada apua riippuvuusongelmiin
ja masennukseen, mikä aiheutui kyvyttömyydestä pitää huolta perheestä.
Vasta paljon perheen menettämisen jälkeen hän oli itse osannut hakea apua.
Perheen menettäminen oli kova asia.
Avun tarvetta oli koettu silloin kuin lapsi oli ollut pieni. Kolme henkilöä toi esille
kotiavun tarpeen, jotta vanhemmat olisivat jaksaneet paremmin. Lisäksi yhdessä
perheessä vauvanhoitoon olisi tarvittu apua kun äiti sairastui. Tietoa olisi toivottu
erityisesti lastensuojeluun liittyvistä asioista. Kaksi henkilöä toi esiin, että perheen
hajottaminen eri hoitopaikkoihin oli huonontanut tilannetta olennaisesti. Yksi isä
olisi toivonut apua burn out -oireisiin, sillä uupumuksen myötä oli mennyt vähitellen
kaikki.
Tukiverkoston purkamisen hoitojakson jälkeen nosti esille kriittisenä kohtana
neljä miestä. Ydinperheen isä kertoi, kun oltiin laitoshoidossa viimeksi, niin tilanne
oli hyvä, liiankin hyvä. Purettiin tukiverkkoja ja sitten tuli pulma kun tulikin uusi
kriisi. Nyt pitää yrittää varautua. Ja ymmärtää, että elinikäisestä sairaudesta on
kyse.
4.6 Yhteenveto tuloksista
Tutkimuksen tavoitteena oli koota päihdepalveluja käyttäneiden pienten lasten vanhempien
näkemyksiä ja kokemuksia, jotta näiden paljon palveluja käyttäneiden näkökulma
voitaisiin paremmin ottaa huomioon palveluja kehitettäessä. Haastatteluun
osallistui päihteiden käytön takia laitoshoidossa olevia pienten lasten vanhempia (n
= 34). Tutkimuksessa käytettiin strukturoitujen kysymysten osalta vertailuaineistona
lapsiperheiden vanhemmille suunnattua postikyselyä (Perälä ym. 2011), erotellen
viimeisen vuoden aikana päihdehoitoa käyttäneet tai sitä tarvinneet (n = 30) ja muut
alle 9-vuotiaiden lasten vanhemmat (n = 884).
Miesten osuus oli yhtä suuri haastateltujen kuin postikyselyyn vastanneiden joukossa,
mutta kyselyyn vastanneista useampi nainen kuin mies oli kirjannut päihdehoidon
tarvetta. Tämä vahvisti haastatteluaineiston keräämisen taustalla ollutta oletusta,
että päihdeongelmaiset, varsinkin miehet jättävät helposti vastaamatta postikyselyihin.
Erityisesti pienten lasten isien tuen tarpeiden tunnistamiseen ja isyyden
vahvistamiseen tulisi kuitenkin aiempien tutkimusten mukaan kiinnittää huomiota
(Halme 2009).
Haastatteluaineisto osoitti, että päihdepalveluja käyttäneiden lapsiperheiden rakenne
ja palvelujen tarpeet olivat monimuotoisempia kuin muiden perheiden. Haas-
THL — Raportti 21/2014 91
Vanhempi päihdepalveluissa
— tuki, osallisuus ja yhteistoiminta