Radan kulumisen rajakustannukset 1997–2005 - Liikennevirasto

6
ESIPUHE
Ratamaksun periminen perustuu EU:n kapasiteetti- ja ratamaksudirektiiviin vuodelta
2001 ja sen pohjalta tehtyyn kotimaiseen lainsäädäntöön, kuten rautatielain ratamaksua
koskeviin pykäliin ja rataverolakiin.
Kapasiteetti- ja ratamaksudirektiivin perusajatus on, että ratamaksun tulisi vastata
vähintään liikenteen radanpitäjälle suoraan aiheuttamia kustannuksia. Näitä syntyy
esimerkiksi junien kulun aiheuttamasta radan kulumisesta ja kunnossapitotarpeesta.
Tällaisia kustannuksia kutsutaan myös rajakustannuksiksi. Mikäli jäsenvaltio haluaa
kerätä liikennöitsijöiltä enemmän rahaa radanpidon kustannusten kattamiseksi, voi se
asettaa lisämaksuja (mark-up) tai kapasiteettimaksuja. Uuden hankkeen rahoittamiseksi
se voi asettaa myös erillisiä investointimaksuja tietyn yhteysvälin liikenteelle.
Ratamaksu koostuu Suomessa perusmaksusta ja rataverosta. Kummatkin peritään
erikseen tavara- ja henkilöliikenteen bruttotonnikilometrisuoritteiden perusteella.
Perusmaksu vastaa radan kulumisen rajakustannuksia, jotka on määritetty
ekonometrisin menetelmin vuosien 1997–1999 selvityksestä alkaen. Ratavero tuli
vuonna 2003 korvaamaan tavaraliikenteen kiinteää maksua ja osin ns. ulkoisiin
kustannuksiin perustuvia maksuja. Ratavero on luonteeltaan direktiivin mukainen
lisämaksu. Oikoradan käytöstä peritään investointiveroa, joka kattaa radan
rakentamiskustannuksia. Investointiveroa on tarkoitus kerätä 60 M€ 15 vuoden aikana.
Direktiivin mukaan ratamaksu tulee jäädä radanpitäjän käyttöön ja sitä kautta rautatieliikenteen
edellytysten parantamiseen. Suomessa perusmaksu jää radanpitäjän käyttöön,
mutta ratavero ohjataan valtion kassaan kuten muutkin verot. Perusmaksun kokonaissumma
on ollut viime vuosina noin 40 M€ ja rataveron noin 15 M€. Yhdessä ne
kattavat noin 15 % perusradanpidon kustannuksista.
Tälle selvitykselle asetettiin kolme tavoitetta. Ensiksi, perusmaksun suuruutta on
selvitetty kolmen vuoden välein, viimeksi vuosien 1997–2002 aineistolla. Nyt
tarkasteluun lisättiin vuodet 2003–2005. Tavoitteena oli selvittää, ovatko
rajakustannukset muuttuneet ja olisiko ratamaksun tasoa näin ollen muutettava.
Toiseksi, rajakustannusten määrittämisessä käytetty aineisto on koskenut vain
ratalinjoja. Nyt haluttiin selvittää, voitaisiinko rajakustannukset ja raiteistojen
kulumiseen perustuva ratamaksu määrittää myös ratapihojen liikenteelle.
Kolmanneksi, raporttiin koottiin tietopaketti ratamaksun perusteista ja sen taustalla
olevista periaatteista sekä Suomen ja muiden maiden ratamaksukäytännöistä.
Selvityksessä ei ratapihaliikenteen rajakustannuksiin perustuvaa ratamaksua lukuun
ottamatta selvitetty mahdollisten uusien elementtien lisäämistä ratamaksuun.
Ohjausryhmän vetäjänä toimi apulaisjohtaja Martti Kerosuo Ratahallintokeskuksesta.
Ohjausryhmään kuuluivat lakimies Laura Kuistio, ylitarkastaja Matti Nissinen,
ylitarkastaja Pentti Hirvonen ja ylitarkastaja Harri Lahelma Ratahallintokeskuksesta
sekä neuvotteleva virkamies Tuomo Suvanto liikenne- ja viestintäministeriöstä.
Selvityksen tekivät KTM Juha Tervonen (JT-Con) ja KTT Saara Pekkarinen (SP
Tutkimus).
Helsingissä, maaliskuussa 2007
Ratahallintokeskus