urn_isbn_978-952-61-2035-5
urn_isbn_978-952-61-2035-5
urn_isbn_978-952-61-2035-5
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
lukiokoulutus ja ammatillinen peruskoulutus sekä kaksoistutkintoon johtava koulutus.<br />
Tutkimustulosten analysoinnissa käytetty rakenneyhtälömallinnus luo mahdollisuuden<br />
monenlaisten oppimisen ongelmien tarkastelun yhtä aikaa, jolloin on mahdollista saada<br />
esille eri oppimisvaikeuksien yksilölliset seuraamukset nuoren koulutuspolulle.<br />
Teoreettinen tarkastelu aloitetaan tutkimuksen viitekehyksestä (kuvio 1). Luvussa 1.1<br />
tarkastellaan lähemmin suomalaista koulutusjärjestelmää ja siihen liittyvää koulutuksellisen<br />
tasa-arvon käsitettä sekä koulutuksen periytyvyyttä. Luvussa 1.2 käsitellään matematiikan<br />
ja lukemisen vaikeuksia sekä sosioemotionaalisia ja käyttäytymisen vaikeuksia<br />
koulutuspolkua määrittelevinä tekijöinä. Luvussa 1.3 käydään läpi opiskelun tukimuotoja<br />
peruskoulussa ja toisella asteella. Tutkimuksen tavoitteet esitellään luvussa 1.4.<br />
1.1 Suomalainen koulutusjärjestelmä – tasa-arvoiset<br />
kouluttautumismahdollisuudet kaikille<br />
Suomalainen koulutuspolitiikka on toiminut osana hyvinvointivaltio-ajattelua 1960-luvulta<br />
lähtien, jolloin tärkeiksi arvoiksi ovat nousseet sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja<br />
nuorten tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet. Valtion rooli maksuttoman koulutuksen<br />
mahdollistajana on ollut keskeinen. (Ahonen, 2002; Rinne, 2000.) Suomessa koulutuksen<br />
onkin katsottu olevan kaikkien perusoikeus, ja koulutuksellinen tasa-arvo on ollut koko<br />
koulutuksellisen järjestelmän lähtökohta. Sen toteutumiseksi on pyritty varmistamaan<br />
kaikille hyvät oppimisen edellytykset varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Tämä<br />
on tarkoittanut sitä, että alusta lähtien jokaisen oppilaan yksilöllisen kasvun ja kehityksen<br />
tarpeet on pyritty huomioimaan ja että jokaiselle on pyritty takaamaan riittävä ohjaus ja<br />
tuki opintojen onnistumiseksi ja opiskelumotivaation ylläpitämiseksi. (FINLEX, 2013b.)<br />
Suomalaisessa koulutuspolitiikassa tapahtui käänne 1980-luvulla, jolloin uusliberalistisen<br />
ajattelun mukaisesti koulutuksellisen tasa-arvon käsitteeseen liitettiin voimakkaasti ajatus<br />
yksilön mahdollisuuksista toteuttaa omia kykyjään ja asettaa tavoitteita koulutukselleen.<br />
Koulutuspolitiikkaan tulivat enenevästi mukaan esimerkiksi puhe kilpailusta, tehokkuudesta<br />
ja tuottavuudesta sekä opetuksen ja osaamisen jatkuvasta arvioinnista sekä koulujen<br />
että yksilöiden osalta. (Rinne, 2000.)<br />
Vuoden 2013 alusta kansallisen koulutuspoliittisen linjauksen tavoitteena on ollut, että<br />
vuosikymmenen loppuun mennessä yli 90 prosentilla 20–24 -vuotiaista nuorista on peruskoulun<br />
jälkeinen tutkinto. Tavoite on osa nuoriso- ja koulutustakuuta, jossa muun muassa<br />
jokaiselle peruskoulun päättäneelle nuorelle taataan jatko-opintopaikka joko toisella<br />
asteella lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa. Opintojen päättämisastetta pyritään<br />
parantamaan ja näin ehkäisemään koulutuksen keskeyttämistä. Sama tavoite koskee korkeakoulutusta.<br />
Sen kehittämissuunnitelmassa huomio kiinnitetään opetuksen ja ohjauksen<br />
laadun kehittämiseen ja tätä kautta tutkinnon suorittamisen nopeuttamiseen kaikilla tutkintotasoilla.<br />
(Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2012b, 9, 13, 45.)<br />
Vanhempien koulutustausta on merkittävä lasten myöhäisemmän koulutustason ennustaja<br />
(esim. Dubow et al. 2009; Sirin, 2005) ja sen on todettu olevan yhteydessä myös<br />
koulutuksen keskeyttämiseen (Lundetrae, 2011). Myös sukupuoli on yhteydessä koulutuksen<br />
keskeyttämiseen: miehet keskeyttävät opintonsa naisia useammin (Tilastokeskus.<br />
2011). Suomessa koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelman mukaisesti pyritään<br />
4
Change language