urn_isbn_978-952-61-2035-5

käsitystä itsestään ja koulutyöstä tulee tukea. Lisäksi on pyrittävä turvaamaan tuen saumaton
jatkuminen koulunkäynnin eri vaiheissa. (Opetushallitus, 2011, 8–9, 12–13; Opetushallitus,
2014b.)
1.3.2 Opiskelun tukeminen toisella asteella
Perusopetuksesta toiselle asteelle siirtymisen vaiheessa nuorten oma vastuu omista opinnoistaan
kasvaa selkeästi. Omista asioista vastuunottaminen ja itsemääräämisoikeus (selfdetermination)
vaativat nuorelta monenlaisia kykyjä, muun muassa valintojen tekemistä,
ongelmanratkaisukykyä, itsenäisyyttä, arviointitaitoja ja itsetuntemusta (Wehmeyer, 2007).
Oppimisvaikeuksisilla nuorilla ei välttämättä näitä taitoja ole riittävästi, ja he tarvitsevat
paljon sekä yleistä että suoraan oppimiseen kohdennettua tukea myös toiselle asteelle siirtymän
jälkeen (Hadley, 2006).
Suomessa ammatillisen koulutuksen ensisijaisena tavoitteena on antaa tarpeellisia
tietoja ja taitoja ammattitaidon saavuttamiseksi ja valmiudet jatko-opintoihin sekä tukea
niin kokonaisvaltaista kasvua ihmisenä kuin myös elinikäistä oppimista. (Opetushallitus,
2014a.) Opiskelijoilla on mahdollisuus yksilöllisiin opintovalintoihin. Yksilöllisten valintojen
toteutumista varten on laadittava henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS),
joka perustuu opiskelijan oman opiskelun suunnitteluun, opinnoissa etenemiseen ja oppimisen
arviointiin ja jota päivitetään säännöllisesti (FINLEX, 2013a). HOPS:n laatimisen
taustalla ovatkin itseohjautuvuuden ja itsemääräämisoikeuden periaatteet, jotka painottavat
yksilöllisyyttä, valinnanmahdollisuuksia, suunnittelua, toimintaa ja siitä oppimista
sekä itsetuntemuksen kehittymistä (Price & Patton, 2003). Ennaltaehkäisevä toiminta on
keskeistä: varhainen puuttuminen opinnoissa ilmeneviin vaikeuksiin ja opintojen tuen järjestäminen
on tärkeä osa nuorten koulutusta ja sitä kautta myös syrjäytymisen ehkäisyä
(Deshler, 2005; Miettinen, 2012, 8, 11, 28–30). Ammatillisessa peruskoulutuksessa olevat
nuoret ovat oikeutettuja erityisopetukseen, mikäli heillä on siihen vammaisuuden, sairauden,
kehitysviivästymän, tunne-elämän häiriön tai muun syyn takia tarvetta, jolloin myös
henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) on laadittava
(FINLEX, 2013a).
Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmissa tuki on kokonaisvaltaisesti kaikille
opiskelijoille suunnattua. Opetussuunnitelmissa tuodaan esille myös oppimisympäristön
merkitys, joita pyritään kehittämään opiskelijaan kohdennetun tuen lisäksi. (Miettinen,
2012, 34, 42–43.) Koulutuksen nivelvaiheen suunnittelu, oppilaitosten välinen tehokas tiedonsiirto
ja koulutuksen alkuvaiheessa tehdyt taitojen alkutestausten avulla opiskelijoiden
tuen tarve voidaan saada selville mahdollisimman varhaisessa vaiheessa (Jauhola &
Miettinen, 2012, 17–18; Shaw, 2009). Näiden lisäksi muun muassa ohjauksen tehostaminen,
yksilöllisten opintopolkujen suunnittelu ja käyttö, tuettu työssäoppiminen sekä nuoren
vapaa-ajan ja elämänhallinnan tukeminen opiskelijahuollon ja moniammatillisen yhteistyön
avulla ovat keskeisiä keskeyttämistä ennaltaehkäiseviä toimia (Jauhola & Miettinen,
2012, 94–97).
Lukiokoulutus on yleissivistävää koulutusta, ja sen keskeinen tehtävä on antaa opiskelijalle
valmiudet lukion oppimäärään perustuviin jatko-opintoihin. Koulutuksen tulee
tukea opiskelijan itsetuntemuksen kehittymistä, kasvua aikuisuuteen sekä kannustaa
elinikäiseen oppimiseen. Lukiokoulutuksen tavoitteena on, että opiskelija asettaa itselleen
omia tavoitteita, oppii työskentelemään itsenäisesti ja toimii yhteistoiminnallisesti erilai-
14