urn_isbn_978-952-61-2035-5

käyttöön käsite ”Specific Learning Disorder”. Se joka pitää sisällään sekä lukemisen, matematiikan
että kirjoittamisen vaikeudet, jotka ovat sitkeitä ja merkittävästi vaikeuttavat
muun muassa yksilön oppimista ja ammatillista suoriutumista. Yksilön taitojen pitää olla
selkeästi alle ikä- ja luokkatason, ja diagnosoinnissa suljetaan pois muut oppimiskykyä
heikentävät tekijät, esimerkiksi neurologiset syyt, aistivammojen seuraukset tai motoristen
häiriöiden vaikutukset.
Matematiikan vaikeuden taustalta löytyy erilaisia kognitiivisia pulmia, esimerkiksi
työmuistin kapeutta, visuospatiaalisen työmuistin heikkoutta sekä numeerisen tiedon prosessoinnin
hitautta (Geary, 2010; Geary, Hoard, Byrd-Craven, Nugent, & Numtee, 2007;
Kyttälä, 2008; Raghubar, Barnes, & Hecht, 2010). Geary (2004) on lähestynyt matematiikan
oppimisvaikeuden määrittelyä muodostamalla kognitiivisten vaikeuksien pohjalta kolme
alatyyppiä: proseduraalinen vaikeus, semanttisen muistin vaikeus ja visuospatiaalinen
vaikeus. Proseduraalisen alatyypin vaikeuteen liittyvät kehityksellisesti kypsymättömät
strategiat, suoritusvirheet proseduureissa, vaikeudet monimutkaisten proseduurien vaiheittaisessa
suorittamisessa sekä käsitteiden ymmärtämisen vaikeus. Semanttisen muistin
heikkouden ominaispiirteitä ovat matemaattisten faktojen muistista hakeminen sekä mieleen
palautuneiden faktojen virheellisyys. Visuospatiaalinen vaikeus ilmenee tehtävissä,
joissa numeerista informaatiota ja suhteita tulkitaan spatiaalisesti tai kolmiulotteisesti.
Gearyn (2005) mukaan matematiikan vaikeus voi siis olla seurausta puutteellisista kyvyistä
prosessoida tietoa matematiikan eri osa-alueilla tai vaikeuksista huomata ja ymmärtää
matematiikan osa-alueiden proseduraalisia ja konseptuaalisia piirteitä.
Matematiikan oppimisvaikeus -termin yhteydessä englanninkielisessä tutkimuksessa
käytetään rinnakkain kahta käsitettä, ”mathematical difficulties” (Gersten et al., 2005;
Powell et al., 2013) ja ”mathematical disabilities” (Petrill & Plomin, 2007; H.L. Swanson,
Jerman, & Zheng, 2009). Näiden välillä on kuitenkin Mazzoccon (2007) mukaan suuri ero:
”Mathematical disabilities” viittaa dyskalkulian tavoin synnynnäiseen kyvyttömyyteen
hankkia ja saavuttaa tarpeellisia matemaattisia taitoja. ”Mathematical difficulties” puolestaan
pitää sisällään myös taidoiltaan keskimääräistä hieman heikommat oppilaat (Gersten
et al., 2005), jotka selviytyvät matematiikan opiskelustaan keskitasoisesti, mutta joilla voi
olla hyvin spesifejä vaikeuksia tietyillä matematiikan osa-alueilla (Geary et al., 2007; Gersten
et al., 2005).”Mathematical difficulties” sisältää käsitettä ”mathematical disabilities”
lievemmätkin matematiikan vaikeudet, ja sitä on käytetty tämän väitöstutkimuksen englanninkielisissä
osatutkimuksissa.
Suomessa matematiikan oppimisvaikeutta on kuvattu käsitteillä ”kehityksellinen dyskalkulia”
(Räsänen, 2012) ja ”matemaattiset oppimisvaikeudet” (Räsänen & Ahonen, 2004),
joiden taustalla ovat siis ennen kaikkea aivojen toiminnan puutokset. Matemaattisten oppimisvaikeuksien
taustalla olevat vaikeudet ovat kuitenkin monimuotoisia ja matematiikan
oppimisvaikeuden yksilölliset profiilit toisistaan hyvinkin poikkeavia (ks. Geary, 2004;
Geary et al., 2007; Kyttälä, 2008; Landerl et al., 2004). Matemaattiset oppimisvaikeudet -käsitteen
onkin todettu olevan ehkä turhan laaja kuvaamaan erilaisia taitoprofiileja (Lyytinen
et al., 2001). Kehityksellisen dyskalkulian ja matematiikan oppimisvaikeuksien käsitteiden
rinnalla suomalaisessa tutkimuksessa käytetään lievemmistä matematiikan oppimisen
vaikeuksista ilmausta ”heikot matematiikan taidot” (esim. Kupari et al., 2013), kun taas
käsite ”matematiikan oppimisvaikeus” viittaa heikkoa osaamista syvempiin pulmiin matematiikan
osaamisessa (Räsänen & Ahonen, 2004) ja vertautuu siksi ”mathematical disa-
7