urn_isbn_978-952-61-2035-5

Nuorille on tärkeää antaa välineitä, joilla matematiikan ja/tai lukemisen vaikeuksia
voidaan helpottaa. Opiskelun vaikeuksiin kohdennetun tuen lähtökohtana oppilaitoksesta
riippumatta tulee olla oppimisvaikeuden tyyppi: opiskelija, jolla on vain matematiikan vaikeus,
tarvitsee erilaista tukea kuin opiskelija, jolla esimerkiksi matematiikan ja lukemisen
vaikeudet päällekkäistyvät (Korhonen et al., 2014). Interventioissa tavoitteena tulee olla
opetettavien käsitteiden ja strategioiden ymmärtävä oppiminen. Opettajan suora, eksplisiittinen
ohjaus on keskeinen keino matematiikan tai lukemisen vaikeuksien tukemisessa
riippumatta opiskelijan iästä (Gersten et al., 2009; H. L. Swanson, 2012). Tällöin opettaja
mallintaa joko matematiikan tai lukemisen tehtävän ratkaisutavan askel askeleelta käyttämällä
monipuolisesti erilaisia esimerkkejä. Näin opettaja auttaa opiskelijaa rakentamaan
itselleen keinovalikoiman, jota tämä voi hyödyntää erilaisten tehtävien ratkaisussa. Matematiikassa
ratkaisustrategioiden opettamisella onkin saatu hyviä tuloksia myös vanhempien
oppilaiden kohdalla varsinkin, jos oppimisen kytkee opiskelijan jokapäiväisen
elämän esimerkkeihin (Maccini, Mulcahy, & Wilson, 2007). Heikkojen lukijoiden tietoisuus
erilaisista lukemisstrategioista on kehittymättömämpi kuin muilla (Sulkunen & Nissinen,
2012, 54), jolloin lukemisen vaikeuksien tukemisessa yhdistelmä suorasta ohjauksesta ja
lukemisstrategioiden opettamisesta on todettu tehokkaaksi (H. L. Swanson, 2012). Luetun
ymmärtämistä voidaan tukea ja kehittää käyttämällä muiden oppiaineiden tai ammatillisten
aineiden tekstejä, samalla kun opetetaan tehokkaampia lukemisen strategioita (E.
Swanson et al., 2014). Erilaisten keinojen yhtäaikainen, monipuolinen käyttö on tehokas
tapa tukea matematiikan oppimista. Esimerkiksi tehtävien visualisointi, ratkaisustrategioiden
ääneen ajattelu ja vaiheittaisten ratkaisumallien käyttäminen (Lue kysymys. Korosta
avainasiat. Ratkaise.) auttavat oppimista. (Gersten et al., 2009; H. L. Swanson, 2012.)
Erityisopettajan ja muiden opettajien välinen yhteistyö on tärkeää, jotta opetuksen ja
muun tarvittavan tuen suunnitteleminen opiskelijoiden yksilöllisiä tarpeita vastaavaksi
olisi mahdollista. (Gersten et al., 2009.) Interventiotutkimusten (esim. H. L. Swanson,
2012; A. Wilson & Räsänen, 2009; G. L. Wilson, Kim, & Michaels, 2013) tulosten perusteella
yksilöllisesti annettu tuki ja pienryhmäopetus näyttävät olevan tehokkaimpia. Ammatillisessa
koulutuksessa työvaltaista opiskelua on sovellettu onnistuneesti erityisopetuksen
keinona (Jauhola & Miettinen, 2012, 95). Oppimiselle tulee järjestää sellaiset puitteet, jossa
oppiminen on mahdollista. Kiireetön oppiminen on arvokasta. Se tarkoittaa mm. aktiivisen
keskustelun ja pohdinnan hyväksymistä aikaa vievänä toimintana ja lisäajan antamista
esimerkiksi tenttitilanteisiin. Myös opiskelijan motivaatioon, koulu- tai opiskeluyhteisöön
kuulumisen tunteeseen sekä opettajan käyttämiin opetusmenetelmiin tulee kiinnittää huomiota
(Kortering & Christenson, 2009). Nuoren koko elämäntilanne tuleekin ottaa huomioon
ja nuorille pitäisi opettaa elämänhallinnan taitoja laajemmin. Esimerkiksi matematiikan
vaikeudet eivät rajoitu pelkästään koulumatematiikkaan, vaan aiheuttavat paljon
ongelmia päivittäisten asioiden (mm. raha-asiat, aikataulut, itsenäiset opinto- tai työtehtävät)
hoitamiseen (McCloskey, 2009, 419–427).
PIAAC 2012 maakohtaisen tarkastelun (OECD, 2015, 12) mukaan suomalaisista 16–
65 -vuotiaista aikuisista jopa 600 000:n luku- ja numerotaito sekä päättelykyky eivät yllä
nyky-yhteiskunnan vaatimusten tasolle. Työelämään osallistuminen sekä siellä menestyminen
ovat kuitenkin sidoksissa näihin kolmeen perustaitoon, joiden asettamiin vaatimuksiin
on pyrittävä vastaamaan kehittämällä koulutusta perusopetuksesta lähtien. Tässä
tilanteessa on tärkeää, että myös tukijärjestelmää sekä peruskoulussa että toisella asteella
41