urn_isbn_978-952-61-2035-5

ilities” -käsitteeseen. PISA 2012 -tulosten (Kupari et al., 2013) perusteella Suomessa heikkoja
matematiikan osaajia on noin 12 prosenttia 15-vuotiaiden ikäryhmässä. Matematiikan
vaikeuksien on todettu olevan melko pysyviä, sillä lähes puolella niistä oppilaista, joilla on
matematiikan vaikeus viidennellä luokalla, se on diagnosoitavissa nuorena aikuisenakin
(Shalev, Manor, & Gross-Tsur, 2005). Suomalaisista aikuisista noin 13 prosentilla on vaikeuksia
peruslaskutaitojen hallinnassa (Malin, Sulkunen, & Laine, 2013).
Matematiikan oppimisvaikeuden määrittelyssä käytetään lisäksi myös testien pistemääriin
perustuvia kriteerirajoja. Geary, Hoard, Byrd-Craven, Nugent ja Numtee (2007)
ovat esittäneet 10 persentiilin ja 10–25 persentiilin rajoja erityyppisten matematiikan oppimisen
vaikeuksien määrittelyyn. Tutkijoiden mukaan oppilaan suorituksen jäädessä alle
25 persentiilin rajan, on kyseessä heikko osaaminen, mutta jos suoritustaso jää alle 10 persentiilin
rajan, on kyseessä matematiikan oppimisvaikeus. Tässä tutkimuksessa käytetty
Makeko 8/9 -testi (Ikäheimo, Putkonen, & Voutilainen, 2002) on kriteeriperustainen testi,
jossa on määritelty myös huolen raja (50 % tehtävistä oikein). Tämän tutkimuksen osallistujien
joukossa oli matematiikan taidoiltaan monen tasoisia oppilaita (vaihteluväli 10–100
pistettä). Makekon huolen raja osoittautui tässä osallistujajoukossa 25 persentiilin rajaksi,
joten huolen rajan alapuolelle jääneet kuuluivat matematiikan taidoiltaan ikäryhmänsä
heikoimpaan 25 prosenttiin. Koska tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan ole ollut mahdollista
selvittää, onko heikon matematiikan taidon taustalla kognitiivisia, motivationaalisia ja/tai
pedagogisista tekijöitä, matematiikan taitoja käsitellään jatkumona, jonka toisessa päässä
ovat hyvät, tavoitteiden mukaiset matematiikan taidot ja toisessa ääripäässä erittäin heikot
matematiikan taidot. Tästä johtuen väitöstutkimukseni suomenkielisessä tekstissä päädyttiin
käyttämään käsitettä ”matematiikan vaikeudet”, jolla viitataan eri syistä matematiikan
taidoiltaan heikkoihin oppilaisiin.
1.2.2 Lukemisen vaikeudet
Ymmärtävän, soveltavan ja kriittisen lukutaidon saavuttaminen edellyttää hyvää peruslukutaitoa,
eli hyvää lukemisen sujuvuutta ja tarkkuutta. PISA09 -arvioinnissa (OECD, 2013,
61; Sulkunen, 2012, 13) hyvä lukemisen taito on määritelty painottamalla soveltavaa lukutaitoa:
Lukutaito on kirjoitettujen tekstien ymmärtämistä, käyttöä ja arviointia sekä niiden lukemiseen
sitoutumista lukijan omien tavoitteiden saavuttamiseksi, tietojen ja valmiuksien kehittämiseksi
sekä yhteiskuntaelämään osallistumiseksi. Tässä nuorten lukutaidon määritelmässä näkyvät
elinikäisen oppimisen periaatteet (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2012b, 7) ja käsitys lukutaidosta
sen olennaisena osana. Myös PIAAC 2012:ssa (Malin et al., 2013, 10) aikuisten
lukutaito määriteltiin kyvyksi käyttää painettua ja kirjoitettua tietoa yhteiskunnassa toimimiseksi,
omien tavoitteiden saavuttamiseksi sekä oman osaamisen ja potentiaalin kehittämiseksi.
Määritelmän ”kirjoitetulla tekstillä” viitataan myös digitaalisiin teksteihin,
joissa käsiteltävään asiaan on liitetty lisätietoa linkkien muodossa. Näitä ovat esimerkiksi
laajennettavat ja hypertekstit. Aikuisten lukutaito sisältää laajan skaalan taitojen osa-alueita
sanatason lukemisesta hyvään päättelykykyyn (National Assessment of Adult Literacy,
2010), jolloin erilaiset lukutavat ja lukemisen strategiat sekä kyky tekstien kriittiseen ja analyyttiseen
lukemiseen korostuvat (Linnakylä & Sulkunen, 2005, 37–38; OECD, 2013, 60).
Lukutaito on merkittävä tekijä aikuisen elämässä ja vaikuttaa sekä aikuisen mahdollisuuksiin
selvitä hyvin työelämässä (Maughan et al., 2009) että hänen hyvinvointiinsa (McNulty,
2003; Miller et al., 2011).
8