Pohjavesitutkimusopas - käytännön ohjeita

lisen laadun selvityksiin. Geologian tutkimuskeskustekee muun muassa pohjavesien geokemiallisiakartoituksia, pohjavesialueiden rakennekartoituksiaja seuraa pohjavesien laatua. Kalliopohjavettäympäristöineen tutkitaan laajastiliittyen erityisesti pohjavesien hyödyntämiseenja ydinjätteiden loppusijoitukseen. Muita tärkeitäveden laadun tutkimuksen osa-alueita ovatpohjaveden radioaktiivisuuden selvittäminen jaradioaktiivisten vesien käsittelytekniikan kehittäminen.Näistä tutkimuksista vastaa suureltaosin Säteilyturvakeskus.2.2 Suomen pohjavesiesiintymätMaankamaran vedellä kyllästyneissä osissa voidaanerottaa vähintään tyydyttävästi vettä johtaviamaa- ja kallioperän osia, akvifereja, jotkamahdollistavat veden teknisen käyttöönoton.Akvifereja ympäristöineen sekä muita pohjavedenhyödyntämismahdollisuuksia tarjoaviamuodostumia nimitetään pohjavesiesiintymiksi.Niitä voi olla erilaisissa geologisissa muodostumissa.Pohjavesiesiintymän käsitteestä on erotettavakäsite pohjavesialue. Pohjavesialueellatarkoitetaan aluetta, johon sisältyy varsinaisenpohjavesiesiintymän lisäksi reuna- tai yhteysalueita,jotka kaikki yhdessä muodostavat suojelullisenkokonaisuuden. Pohjavesialueen ulointarajaa ei aina ole määritetty hydrogeologisilla perusteilla,vaan raja on voitu määritellä selvästihavaittavia maaston kohtia mukaillen helpottamaanmm. valvontatoimia.Pohjavesialueet eivät ole yhtenäisiä, eivätkäne ole jakautuneet tasaisesti. Pohjaveden määräja laatu vaihtelevat alueittain (kuva 2.2). Runsaitapohjavesivaroja pinta-alayksikköä kohdenlöytyy muun muassa Etelä-Hämeestä, niukkavetisiäalueita on puolestaan paikoin Etelä-Pohjanmaalla.Suomen pohjavesialueet on luokiteltuvedenhankinnan kannalta kolmeen luokkaan:Luokka I: vedenhankintaa varten tärkeätpohjavesialueetLuokka II: vedenhankintaan soveltuvatpohjavesialueetLuokka III: muut pohjavesialueetSuomen tärkeimmät pohjavesiesiintymät sijaitsevatlajittuneissa hiekka- ja sorakerrostumissa.Nämä esiintymät kattavat vain vajaat kolme prosenttiamaamme pinta-alasta, mutta ne käsittävätrunsaasti suuria, antoisuudeltaan jopa yli10 000 m 3 /d olevia pohjavesiesiintymiä. Geologisestinämä esiintymät ovat yleensä harjuja jalajittuneita reunamuodostumia, jollaisia ovat esimerkiksiSalpausselät.Kallioperässä esiintyvät ruhjeet ja muut rikkoutumavyöhykkeetedustavat maamme yleisintäpohjavesiesiintymäryhmää. Melkein jokaiseltaneliökilometriltä voidaan löytää kalliopohjavesiesiintymiä,joiden antoisuus on vähintään25 m 3 /vrk, mutta kallioperän vedenantoisuusvaihtelee jyrkästi jo lyhyellä matkalla. Suurin osakallioporakaivoista tehdään yksityistalouksienvedenhankintaa varten ilman ennakoivia tutkimuksia.Vaativissa kalliopohjavesitutkimuksissakäytetään geologisia ja geofysikaalisia menetelmiä.Moreenikerrostumissa on myös runsaastipohjavesiesiintymiä, mutta ne ovat kooltaan harvemminvedenhankinnan kannalta merkittäviä.Ne palvelevat lähinnä vain yksityistalouksien taikylien vedensaantia.2.3 Luonnontilainen pohjavesi tutkimusjahoitoympäristönäPohjaveden pinta sijaitsee yleensä alle kymmenenmetrin syvyydessä maaperässä ja osin kallioperässäkin.Kallioperän ruhjevyöhykkeissähydrologisessa kierrossa olevan pohjaveden syvyysvoi olla satoja metrejä. Maaperässä pohjavesivarastotja pohjaveden kierto ulottuvatyleensä alle 30 metrin syvyyteen, mutta myös ylisadan metrin syvyyteen ulottuvia vesivarastojatunnetaan. Olosuhteita voidaan pitää vedenhyödyntämisen kannalta edullisina. Hydraulinenjohtavuus vaihtelee kuitenkin hyvin herkästiriippuen maa- ja kallioperän rakenteesta,tiiviydestä, raekoosta ja lajittumisesta. Tämänvuoksi edullisimpien akviferikohteiden paikantaminenja hydraulisten ulottuvuuksien määritteleminenvoi olla hyvinkin hankalaa.Suomen pohjavesiesiintymille on ominaistasuuri alueellinen ja paikallinen laadun vaihtelu.Tyypillistä on, että hyvälaatuisen ”ydinosan”10