vedestä voi olla vettä, josta ei olisi pohjavettäkoskaan muodostunutkaan.Imulysimetreissä maahan asennetaan eri syvyyksiinpieniä keraamisia kuppeja, joista imetäänalipaineella vesinäyte näyteastiaan. Imulysimetrienkäyttöä maastossa hankaloittaa se, ettäne tarvitsevat sähkövirtaa, ja lisäksi niissä tarvitaanpaljon letkuja. Imulysimetrin asennus heterogeeniseenmaaperään voi olla ongelmallista,sillä maaperän makrohuokosissa virtaava vesi voiohittaa imulysimetrit ja lisäksi veden laatu voiolla mikrohuokosissa erilaista. Imulysimetrinimuteholla on myös vaikutusta näytteiden ainepitoisuuksiin.Imulysimetrien asentaminenmaastoon ei häiritse merkittävästi maakerroksenrakennetta toisin kuin vajovesilysimetrin asentaminen,jossa maaperän kerrosrakenne häiriintyyusein hyvinkin paljon.Maavesitutkimuksiin olosuhteissa, jossa vajovesikerroson paksu, on TEMU-projektissa käytettyuusia tutkimusmenetelmiä. Projektissa tutkittiintekopohjaveden imeytyksen aiheuttamia laatumuutoksiavajovedessä projektissa kehitettyjen syväimu-ja vaakalysimetrien avulla Näitä on tarkemminkuvattu tutkimushankkeen loppuraportissa(ks. 6.8).Lysimetrinäytteiden säilytys ja varastointiMaavesinäytteiden säilytyksessä ja varastointiajoissanoudatetaan samoja <strong>ohjeita</strong> kuin pohjavesinäytteille.Erityisesti tulee huolehtia, että näytteidenkeräysastia on viileässä paikassa ja ettei näytteidenvarastointiaika muodostu liian pitkäksi.6.3 Näytteenotto eri analyyseja vartenUseimmilla laboratorioilla on omiin analyysimenetelmiinsäja laitteistoihinsa liittyviä omia näytteenotto-<strong>ohjeita</strong>,joita näytteenottajan tulee ensisijaisestinoudattaa, mikäli tässä luvussa annetutohjeet poikkeavat laboratoriokohtaisista ohjeista.Pohjavesitutkimuksissa otetaan ensin näytteetbakteeritutkimuksia varten. Sen jälkeen otetaanalkaliniteetti- ja hiilidioksidinäytteet, muidenkaasumaisten aineiden näytteet sekä näytteetpH:n ja sähkönjohtavuuden mittaamista varten.Näiden jälkeen otetaan muut näytteet. Kemiallisiamäärityksiä varten pullot huuhdellaanyleensä näytevedellä ennen täyttämistä. Jos pulloton erikoiskäsitelty jotain tiettyä määritystävarten, tai niihin on jo etukäteen laboratoriossalisätty säilöntäkemikaaleja, niitä ei saa huuhdellaennen näytteenottoa.Tarvittava näytemäärä riippuu määritysmenetelmästäja voi vaihdella laboratoriokohtaisesti.Näytemääristä pitää sopia laboratorion kanssaennen näytteenottoa. Näytettä on hyvä ottaaenemmän kuin vähimmäismäärä edellyttää, jottaanalyysi voidaan tarvittaessa uusia. Suuremmannäytemäärän etuna on myös, että mahdollinentutkittavan aineen adsorptio näyteastian seinämiinpienenee, kun nestettä on enemmän. Lisäksikuljetuksen aikaiset lämpötilan muutoksetovat suuressa näytemäärässä vähäisempiä kuinpienessä astiassa.Mikrobiologiset näytteet otetaan steriileihinastioihin ja suojataan valolta. Näyteastiaa eihuuhdella näytevedellä. Yleensä viidesosa astiantilavuudesta jätetään täyttämättä, jotta siihenjää ilmatilaa. Näytteen tilavuus riippuu tutkittavistamikrobiologisista ominaisuuksista. Näytteetkuljetetaan jäähdytettynä (2 - 8 o C) laboratorioonanalysoitavaksi mieluummin alle 8 tunninkuluessa näytteenotosta. Virus- ja alkueläinnäytteidensäilyvyys on parempi, jopa 48 tuntia.Ulosteperäistä likaantumista epäiltäessä on tarpeenottaa tilavuudeltaan suurempia vesinäytteitäanalysoitavaksi kuin normaalissa talousvesienvalvontatutkimuksissa. Näytetilavuudensuurentaminen on tarpeen paitsi varsinaistentaudinaiheuttajien osoittamiseksi, myös indikaattoribakteerimäärityksissä.Kaliki- ja astrovirusten osoittamiseen riittäälitran vesinäyte, joka laboratoriossa väkevöidään0,1 ml:ksi. Rinnakkaisnäytteiden otto on suositeltavaa.Virusmäärityksiä tehdään mm. HaartmanInstituutissa Helsingissä. Enteroviruksiavoidaan molekyylibiologisten menetelmienohella määrittää myös viljelemällä, jolloin käytetäänuseamman litran vesinäytteitä. Valmius viljelymäärityksiinon KansanterveyslaitoksellaHelsingissä.Kampylo- ja salmonellabakteerimäärityksiinsuositellaan 1 - 10 litran vesinäytteitä, joista bakteeritsuodatetaan kalvoille, jotka siirretään rikastusliemiin.Suodatettavan veden määrä riip-113113113
puu sameudesta. Rinnakkaisilla näytteillä lisätääntulosten luotettavuutta. Kampylobakteeritovat erityisen herkkiä hapelle, joten näytepulloton syytä ottaa täyteen vettä ja toimittaa nopeastilaboratorioon tutkittavaksi. Yleisimpien taudinaiheuttajabakteerienmäärityksiä tekevät kunnallisetelintarvike- ja ympäristölaboratoriot.Alkueläinten aiheuttamia vesiepidemioita ei oleSuomessa vielä raportoitu, mutta sekä GiardiaettäCryptosporidium- alkueläinten kestomuotojaesiintyy mm. yhdyskuntajätevesissämme. Alkueläintenosoittamiseen pohjavedestä tarvitaanuseiden kymmenien litrojen vesinäytteitä, jotkaväkevöidään käyttäen erityisiä patruunoja taivaihtoehtoisesti suuria suodatinkalvoja. Valmiusalkueläinten tutkimiseen on Helsingin yliopistoneläinlääketieteellisessä tiedekunnassa.Kaikissa vesiepidemiaepäilyissä on aina otettavayhteyttä Kansanterveyslaitokseen, josta saamyös näytteenotto-<strong>ohjeita</strong>.Happinäyte otetaan näytteenottimella lasiseennoin 130 ml hiostulpalliseen näytepulloonsiten, ettei näytteeseen pääse ilmaa. Näytteenottoletkunpää viedään näytepullon pohjalle. Letkuavoidaan tarpeen mukaan jatkaa silikoniletkulla,jotta se ylettyy pohjaan saakka. Pullo täytetäänhitaasti niin, että veden annetaan valuahiljalleen reunojen yli vähintään kaksi kertaapullon tilavuuden verran. Tarkistetaan, ettei pullossaole ilmakuplia. Letku vedetään varovastipullosta pois niin, että nestepinta pullon suullajää ylöspäin koholle. Pullo suljetaan tämän jälkeen,mikäli happipitoisuus mitataan elektrodilla.Jos happipitoisuus määritetään titraamalla, lisätäänsaostusreagenssit (2 kpl) välittömästi pullonpohjalle pipetin avulla. Pullo suljetaan niin,ettei siihen jää ilmakuplia. Näytepulloa käännelläänrauhallisesti useita kertoja ylösalaisin, jottareagenssit sekoittuisivat ja happi reagoisi kemikaalienkanssa. Näytepullot suojataan valolta jakuljetetaan kylmässä. Happimääritystä varten otetaanusein kaksi rinnakkaisnäytettä siltä varalta,että toiseen pulloon ilmaantuisi ilmakupla esimerkiksikuljetuksen aikana. Happinäytteet, joissa onselvästi havaittavissa ilmakupla, tulee hylätä. Näytteenotintatai noudinta käytettäessä happinäyteotetaan ensimmäisenä. Usein happi määritetäänhappimittarilla heti paikan päällä.Alkaliniteetti- ja hiilidioksidimääritystä vartennäyte otetaan noin 500 ml hiostulpalliseenlasipulloon. Korkiksi käy myös tiivis kierrekorkki,joka on kuljetuksen kannalta usein parempikuin hioskorkki. Näyte otetaan samalla tavallakuin happinäyte. Näytteenoton jälkeen on muistettavavielä tarkistaa, että pulloon ei ole jäänytilmakuplia. Sen voi tehdä esimerkiksi kääntämälläpullon ylösalaisin.Öljynäytteiden analysoinnista on aina sovittavalaboratorion kanssa erikseen, jotta näytteetsaadaan analysoitua mahdollisimman nopeasti.Tutkimuksen tarkoituksesta riippuu, millaiseenastiaan öljynäyte otetaan. Mikäli halutaan määrittääkokonaishiilivetyjen, öljyjen ja rasvojenkokonaispitoisuus IR-menetelmällä (SFS 3010),näytettä otetaan 2,5 litraa hiilitetrakloridilla pestyynlasipulloon. Viidesosa pullon tilavuudestajätetään täyttämättä. Kun vedessä on runsaastiöljyä, voidaan käyttää litran pulloa.Jos öljyjen määrittämiseen käytetään kaasukromatografisiamenetelmiä, näyte otetaan hiostulpalliseennäytepulloon niin, ettei pulloon jääilmatilaa. Näytepullon täyttö tapahtuu samallatavoin kuin happinäytettä otettaessa, tarvittavavesimäärä eli näytepullo on yleensä suurempi.Joskus on suositeltavaa kuumentaa hyvin pestyja huuhdeltu näytepullo korkkeineen noin300 o C lämpötilaan lämpökaapissa, jotta siinämahdollisesti olevat, analyysia häiritsevät aineethäviäisivät. Suositeltavinta olisi ottaa näyte mahdollisuuksienmukaan suoraan analyysilaitteistoonsopivaan näyteampulliin. Punnittuihinampulleihin voidaan lisätä etukäteen analyysissamahdollisesti tarvittavat lisäaineet kuten suola.Näin näyteastiaa ei enää tarvitse avata laboratoriossa.Tällä tavoin varmistetaan, ettei näytteestäpääse haihtumaan helposti haihtuvia ainesosiaennen analysointia. Käytettävissä pullotyypeissäja näytevesimäärissä voi olla laboratoriokohtaisiaeroja.Polttoaineilla ja liuottimilla likaantuneestapohjavedestä otetaan näytteet samalla tavallakuin muihin kaasukromatografisilla menetelmillätehtäviin tutkimuksiin, eli hiostulpallisiinlasipulloihin tai ampulleihin. Näytepullon täyttötapahtuu samalla tavoin kuin happinäytettä otettaessa,tarvittava vesimäärä eli näytepullo on114
- Page 1 and 2:
POHJAVESITUTKIMUSOPASKÄYTÄNNÖN O
- Page 3 and 4:
ToimittajaTimo KinnunenJulkaisijaSu
- Page 5 and 6:
4.3.1 Pohjavesivahinkojen torjuntat
- Page 7 and 8:
8.5.4 Vedenoton järjestely........
- Page 9 and 10:
1. JOHDANTOTämän opaskirjan tarko
- Page 11 and 12:
lisen laadun selvityksiin. Geologia
- Page 13 and 14:
ohella esiintyy myös muun muassa r
- Page 15 and 16:
ta todella tarvitaan. Monissa tapau
- Page 17 and 18:
Kuva 3.2.1. Pohjavesialuekartta (Nu
- Page 19 and 20:
Kuva 3.2.3 Maaperäkartta 1:20 000,
- Page 21 and 22:
Tehtävänkuvaus on yksi tärkeimmi
- Page 23 and 24:
tetty muihin tarkoituksiin. Tällai
- Page 25 and 26:
Kuva 4.1.2. Havaintoputkien asennus
- Page 27 and 28:
Kuva 4.1.3a. Imusarjalla tehty koep
- Page 29 and 30:
Kuva 4.1.3c. Vasemmalla: Havaintopu
- Page 31 and 32:
kimus. Näin tehdään esimerkiksi
- Page 33 and 34:
Kuva 4.1.5a. Tekopohjaveteen liitty
- Page 35 and 36:
Kuva 4.1.6. Leppävirran vesihuolto
- Page 37 and 38:
toitus (ks. 4.1.1). Vedenpintojen m
- Page 39 and 40:
Kuva 4.2.2a. Nykyisen käytännön
- Page 42 and 43:
lellinen laatiminen on erityisen t
- Page 44 and 45:
Pohjaveden laadun määrittämiseks
- Page 46 and 47:
javesialueelle vai vanhan tien suoj
- Page 48 and 49:
Edita Prima Oy. Helsinki.Tiehallint
- Page 50 and 51:
Kuva 4.3.1b Pohjavesialueen suojelu
- Page 52 and 53:
Kuva 4.3.1d. Monikerrosnäytteenott
- Page 54 and 55:
MTBE otettiin käyttöön lyijyä k
- Page 56 and 57:
ottimiin. Liuottimien käyttökohte
- Page 58 and 59:
Kuva 4.3.3. Tetrakloorieteenillä s
- Page 60 and 61:
STM:n talousveden raudalle ja manga
- Page 62 and 63:
Kuva 4.3.4b. Suuri puunkyllästäm
- Page 64 and 65: Kuva 4.3.5. Kasvisuojeluruiskutusta
- Page 66 and 67: Riskiluku > 65ja/tai CI-pit.-110-25
- Page 68 and 69: Kuva 4.3.6b Sähkönjohtavuuden mit
- Page 70 and 71: Kuva 4.3.7. Ylikuormitettu lantala
- Page 72 and 73: pohjaveden alentamisesta mahdollise
- Page 74 and 75: 5. TUTKIMUSMENETELMÄT5.1 Pohjavesi
- Page 76 and 77: Kuva 5.1. Tulkinta Nummi-Pusulan Ke
- Page 78 and 79: Maastokäynnillä on hyvä kulkea a
- Page 80 and 81: Oripää 1999mmOripää 2000mm18018
- Page 82 and 83: On tärkeää, että veden korkeus
- Page 84 and 85: Kuva 5.2.4b. Tulkittu painovoimapro
- Page 86 and 87: uksessa. Tyypillinen ”piilokerros
- Page 88 and 89: 5.2.5 KairauksetKairausten avulla v
- Page 90 and 91: Kuva 5.2.5b. Esimerkkejä porakonek
- Page 92 and 93: tietyllä korkeudella olevasta kerr
- Page 94 and 95: PutkimittauksetHelmisaari, H-S., Il
- Page 96 and 97: tutkittu tiedon lisäämiseksi radi
- Page 98 and 99: den käyttö sopii silloin, kun on
- Page 100 and 101: Kuva 5.3.2b. Pinta- ja pohjavesien
- Page 102 and 103: 0.012Case 4Distance: 700 mResidence
- Page 104 and 105: 5.3.5 KirjallisuuttaAastrup, M. Thu
- Page 106 and 107: Näytteenotossa tulee aina kulkea p
- Page 108 and 109: Kuva 6.2.1a Erilaisia näytteenotto
- Page 110 and 111: Kuva 6.2.1 c. Vähäantoisten ja ma
- Page 112 and 113: Kuva 6.2.4. Näytteenottoa kaivosta
- Page 116 and 117: Kuva 6.3. Happinäytteen otto. Näy
- Page 118 and 119: mukaan. Periaatteena on kahden elek
- Page 120 and 121: Kattavaa listaa siitä, mitä millo
- Page 122 and 123: laatuvaatimuksista ja valvontatutki
- Page 124 and 125: 6.7 POHJAVEDEN KÄSITTELY-TUTKIMUKS
- Page 126 and 127: Kuva 6.7.1b. Raudan ja mangaanin po
- Page 128 and 129: Kuva 6.7.1e. Kalkkikivisuodatus. Sa
- Page 130 and 131: KunnostusmenetelmätPohjaveden puhd
- Page 132 and 133: Kemikaalien lisäys: kalkki, FeCl3-
- Page 134 and 135: AloitusMäärittele tavoitteetKerä
- Page 136 and 137: Taulukko 7.3. Pohjaveden virtauksen
- Page 138 and 139: ta ja kertoimia tarkennetaan kunnes
- Page 140 and 141: ja. Jokainen moduuli käsittelee om
- Page 142 and 143: Diego. 381 s.Artimo, A. 2003. Three
- Page 144 and 145: 8.1 YleistäTutkimusselostuksen alu
- Page 146 and 147: ne. Esitetään, minkälaiseen tulo
- Page 148 and 149: dollinen vaikutus veden laatuun. Se
- Page 150 and 151: MYRSKYLÄ, TUHKAUUNINMÄKI, HP1AHap
- Page 152 and 153: Suomusjärvi (Ilmatieteen laitoksen
- Page 154 and 155: Alenema, pohjavedenEsimerkiksi koep
- Page 156 and 157: ImeytymiskerroinDimensioton suhdelu
- Page 158 and 159: MaaperäKallioperää verhoava irta
- Page 160 and 161: via maalajeja. Tällöin vastaava v
- Page 162 and 163: SavesSavilajite, raekoko alle 0,002
- Page 164 and 165:
misesta. VOC-tarkkailun tulisikin p
- Page 166 and 167:
165165165
- Page 168 and 169:
167167167
- Page 170 and 171:
LÄHDETIEDUSTELULIITE 4.1.1/1______
- Page 172 and 173:
KAIVOKORTTI LIITE LIITE 4.1.1/3 4.1
- Page 174 and 175:
LIITE 8.5.10/3PUTKIKORTTITutkimukse
- Page 176 and 177:
LIITE 8.5.10/5ESIMERKKI VESINÄYTTE
- Page 178 and 179:
LIITE 8.5.10/9ESIMERKKEJÄ ASEMAPII
- Page 180 and 181:
LIITE 8.5.10/10ESIMERKKEJÄTUTKIMUS
- Page 182 and 183:
LIITE 8.5.10/11ESIMERKKEJÄ HYDROGE
- Page 184 and 185:
LIITE 8.5.10/12Pohjavesinäytteenot
- Page 186 and 187:
LIITE 8.5.10.13/2RENGASKAIVOJEN VED
- Page 188 and 189:
LIITE 8.5.10.13/4Muuttuja Yksikkö
- Page 190 and 191:
LIITE 8.5.10.13/6Pohjaveden laatu P
- Page 192 and 193:
OngelmiaMediakeidasvedenlaadussa?Hy
- Page 194 and 195:
193193193