Pohjavesitutkimusopas - käytännön ohjeita

5. TUTKIMUSMENETELMÄT5.1 Pohjavesiesiintymän rakenneselvitysja sedimentologinen tulkinta5.1.1 YleistäSuomen tärkeimmät pohjavesialueet sijaitsevatmannerjäätikön sulamisvesien muodostamienjäätikköjokisysteemien kerrostamissa harjumuodostumissa.Maa-aineksen laadun vaihtelu muodostumissavaikuttaa ratkaisevasti pohjavedenesiintymiseen ja hyödynnettävyyteen. Vaihtelujohtuu eroista muodostumien synnyn aikaisissakerrostumisolosuhteissa. Pinnanmuodoiltaan samanlaisissaharjumuodostumissa voi olla hyvinerilainen sisäinen rakenne ja aineksen koostumus.Harjukerrostumien kerrostumisolosuhteidenmäärittämisellä (primääri-/sekundäärikerrostumat)saadaan merkittävää lisätietoa kerrostumienulottuvuuksille, vedenjohtavuuksille jamuille hydrogeologisille tekijöille sekä niidensisältämän pohjaveden pilaantumisherkkyydelleja vedenhankintamahdollisuuksille. Sekä harjujenettä reunamuodostumien syntyolosuhteetja rakenteet vaihtelevat niin paljon, että jokainenmuodostuma on tutkittava erikseen.Monipuoliseen geologiseen tutkimusaineistoonperustuva rakennetulkinta auttaa ymmärtämään,miten kerrostumien syntyolosuhteetovat vaikuttaneet pohjavesiesiintymän hydraulistenominaisuuksien vaihteluun. Erityisestipohjavesimallinnuksen ja haitta-aineiden kulkeutumismallienkannalta on välttämätöntä luokitellapohjavesiesiintymä vedenjohtavuudeltaanerilaisiin vyöhykkeisiin ja arvioida hyvinvettäjohtavien kerrosten ulottuvuuksia. Suurissaja syntyolosuhteiltaan monivaiheisissa muodostumissa,kuten Salpausselkien reunamuodostumissa,voidaan sedimentologisen tutkimuksen avullaselvittää ja selittää muodostumien eri kerrostenulottuvuuksia, ainesvaihtelua ja hydrogeologisissaolosuhteissa tapahtuvia muutoksia.Geologisen, geomorfologisen ja sedimentologisenaineiston tulkinta yhdessä kairaustietojen,geofysikaalisten tutkimustulosten sekä saatavillaolevan pohjavesitiedon kanssa tarjoaa luotettavanja myös taloudellisen menetelmäkokonaisuudenpohjaveden suojeluun ja hyödyntämiseenliittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.5.1.2 Rakenneselvityksen toteutusRakennetulkinnan perustan muodostaa laajadeglasiaatiohistorian tuntemus, eli mannerjäänreuna-aseman vetäytymisen aikaisten olosuhteidenja tapahtumien tunteminen. Deglasiaatiohistoriantärkein työvaihe on geomorfologinentulkinta, eli muodostumien synnyn tulkinta pinnanmuotojenja maa-aineksen yleispiirteidenperusteella.Varsinainen rakennetulkinta aloitetaan pohjavesiesiintymänmaaperägeologisella tulkinnalla,joka sisältää maaston pinnanmuotojen tulkinnan,aiempien selvitysten yhteenvedon laatimisen,kairausten ja geofysikaalisten mittaustenalustavan tulkinnan sekä maastokäynnin. Maastokäynninyhteydessä arvioidaan maaperäleikkaustenkäyttökelpoisuus sekä jatkotöiden tarve.Syvätutkimustiedon tulisi antaa riittäväntarkka kuva paitsi aineksen vaihtelun yleispiirteistämyös kallioperän pinnan vaihtelusta, silläse ohjaa suurelta osin eri kerrostumisvaiheidenja niihin liittyvien kerrostumien suurrakenteidensijoittumista.Tutkimusmenetelmiä ovat geofysikaalisetluotaukset ja mittaukset, kairaukset sekä leikkaushavainnointi.Geofysikaalisilla menetelmilläsaadaan pohjavesiesiintymän rakenteesta profiilitietoa,joka on oleellisen tärkeää arvioitaessamuodostuman eri rakenneyksikköjen keskinäisiäsuhteita ja hydraulisia yhteyksiä.Rakenneselvityksen tärkein osa on kalliopinnankorkokuvan määrittäminen painovoimamittausten,kairausten sekä räjäytysseismisten luotaustenja maatutkaluotausten avulla. Pohjavedenpinnanja -virtaussuuntien määrittäminenpohjavesiputki- ja luotaustietojen sekä talousvesikaivotietojenavulla antaa lisätietoa mahdollistenkalliokynnysten sijainnista ja hyvin taiheikosti johtavien kerrosyksikköjen sijainnista.Hyvän tai huonon hydraulisen johtavuudenomaavien kerrostumien ulottuvuudet paikannetaanmm. maatutkaluotausten ja sähköisen to-7373 73