Pohjavesitutkimusopas - käytännön ohjeita

tutkittu tiedon lisäämiseksi radioaktiivisesta leviämisestä.Parantuneet analyysimenetelmät antavatnykyään mahdollisuuden käyttää myös eiradioaktiivistajodidia merkkiaineena. Jodidi onhelposti ja halvalla analysoitavissa yksittäistenµg/l tasolla. Jodidin luonnollinen pitoisuus onusein pienempi kuin 10 µg/l. Reliktisten pohjavesienalueella jodidipitoisuus voi olla huomattavastisuurempi.Jodidin käytössä on otettava huomioon, ettäse kiinnittyy helposti orgaaniseen ainekseen sekärauta- ja alumiinihydroksideihin. Kiinnittymistälisää jälkimmäisessä tapauksessa laskeva pH,kiinnittyminen on suurinta pH-alueella 6,5 - 7.Kyllästyneessä vyöhykkeessä jodidi on hyvämerkkiaine, mutta ei sovi kovin hyvin käytettäväksikyllästymättömässä vyöhykkeessä. Jos sitäkuitenkin käytetään tällaisissa olosuhteissa, se oninjektoitava B-horisontin alapuolelle.Ruotsissa on käytetty merkkiaineena imeytystutkimuksissakaliumjodidia ja natriumjodidia.Merkkiaineena voidaan käyttää pieniä jodidimääriä,koska jodidilla on alhainen luonnontilainenpitoisuus ja matala määritysraja. Verrattunakloridiin tarvitaan vain noin 0,1 - 0,5 % vastaavastamerkkiainemäärästä. Jodidin haittana onse, että se muodostaa kloorattavassa vedessä helpostimyrkyllisiä aineita. Jodidi voi hapettuavapaaksi jodiksi, joka antaa makua pitoisuudenollessa 0,1 mg/l. Jos klooraus tapahtuu kloraminmetodillavoi muodostua jodoformia (CHI 3),jonka maku tuntuu jo pitoisuudessa 5 µg/l. Jodillaei ole terveydellisiä vaikutuksia yleensä käytetyissämerkkiainepitoisuuksissa (< 0,5 mg/l).Kloorauksessa syntyvien trihalometaaneidenterveysvaikutuksista on vain vähän tietoa.Fluoridi, molybdaatti ja litiumFluoridia, molybdaattia ja litiumia on käytettylaajassa akviferitutkimuksessa yhdessä bromidinkanssa USA:ssa. Merkkiaineet injektoitiin suoraanakviferiin. Vaikka fluoridi hyvin nopeastikiinnittyi akviferin materiaaliin (hiekka ja sora),se tuli kuitenkin näkyviin myöhemmin otetuissanäytteissä. Myös molybdaatin ja litiumin kiinnittyminenoli merkittävää. Nämä merkkiaineetliikkuivat noin 50 % hitaammin kuin bromidi.Litiumin haittavaikutuksena voidaan pitää senadsorboitumista maaperään, mutta sillä ei olekovin suurta merkitystä lyhyillä etäisyyksillä.Ruotsalaisissa pohjavesissä luonnontilainenfluoridipitoisuus on tavallisesti 0,1-1,0 mg/l. Fluoridiaei voida käyttää merkkiaineena vedenhankintaankäytettävillä alueilla, koska sillä on vahingollisiavaikutuksia erityisesti lasten hampaisiinpitoisuuden noustessa yli 1,5 mg/l.NitraattiNitraattia liukenee pelloilta pohjavesiin, joissasen kulkua voidaan seurata. Nitraatin käyttö varsinaisestimerkkiaineena on melko vähäistä. Seei kiinnity maahiukkasiin, vaan kulkeutuu helpostiveden liikkeiden mukana. Se voi pelkistyätyppikaasuksi akvifereissä, joissa on kaksiarvoistarautaa tai orgaanista ainesta. Merkkiaineena käytettynänitraatin etuja ovat sen tunnettavuus,helppo saatavuus ja analyysin helppous.Fluoratut bensoateritUseita fluorattuja bensoatereita voidaan käyttäämerkkiaineina. Analyysit tehdään kromatografialla.Kokeiden yhteydessä on todettu, että aineidentoksisuus on tutkittava ennen kuin niitäkäytetään alueilla, joista saadaan juomavettä.Muuten yhdisteet toimivat hyvin merkkiaineina.Eri yhdisteet voivat esiintyä anioni-muodossapH-arvon ollessa yli 5. Tulokset osoittavat, ettäyhdisteet liikkuvat maaperässä samalla tavallakuin bromidi. Tosin tietyissä maalajeissa voiesiintyä anioni-adsorptiota. Matalilla pH-arvoillavoi tapahtua absorptiota orgaaniseen ainekseen.VäriaineetVäriaineita on käytetty kauan merkkiaineina erityisestikarstialueilla pohjavesitutkimuksissa jaerityisesti pintavesitutkimuksissa (taulukko5.3.1b). Tärkeimmät merkkiaineina käytettävätväriaineet ovat fluoresoivia, ja ne voidaan määrittäähyvin alhaisina pitoisuuksina. Mitattuunfluoresenssiin vaikuttavat pH ja lämpötila, jotkaon huomioitava mittauksissa. Kaikki aineet eivätkuitenkaan ole yhtä herkkiä pH:lle ja lämpötilalle.Joihinkin aineisiin vaikuttaa auringonvalo.Uraniinia on käytetty 1800 - luvun lopustaalkaen. Koska siihen vaikutti voimakkaasti au-9595 95