Pohjavesitutkimusopas - käytännön ohjeita

KloridiKloridi on ehkä yleisimmin käytetty merkkiainepohjavesitutkimuksissa. Se on tunnettu, helpostisaatavissa oleva, helppo analysoida kenttäolosuhteissaja kohtuullisissa määrissä käytettynä se eiaiheuta ympäristö- tai terveyshaittoja. Useimmatkloridisuolat ovat helppoliukoisia. Kloridit eivätkiinnity maapartikkeleihin, sillä ne ovat maapartikkeleidentavoin varauksiltaan negatiivisia.Kun pohjaveden luonnollinen kloridipitoisuuson korkea ja vaihteleva, voidaan joutua käyttämäänsuuriakin määriä kloridia, jotta merkkiaineerottuisi luonnollista taustastaan. Tällaisettilanteet ovat yleisimpiä rannikkoseuduilla, joillakloridipitoisuus voi olla luonnostaan kohonnutreliktisen suolapitoisuuden takia, ja suolaa voiolla jäljellä myös sedimenteissä ja kallioperässä.Huomiota tulee kuitenkin kiinnittää merkkiaineenkonsentraatioon, koska konsentroitunutsuolavesi saattaa painua akviferin pohjallekulkeutumatta pohjaveden virtauksen mukana.Pohjaveteen syötettävän merkkiaineliuoksenkloridikonsentraation määrittelyssä on otettavahuomioon akviferin ominaisuudet ja merkkiaineensyöttönopeus. Näin pohjaveden kloridipitoisuussaadaan nousemaan sellaiselle tasolle,että se voidaan mitata, ja se erottuu selvästiluonnontilaisesta kloridipitoisuudesta alueella.Kloriditutkimuksissa on otettava myös huomioonpohjaveden suolapitoisuuden enimmäisrajattalousvedelle.Kloridien samoin kuin monien muiden anionienhaittana on niiden taipumus kulkeutua nopeimminvirtaavan veden mukana. Jos syötetäänmerkkiaineina yhtä aikaa tritiumia ( 3 H 2O) ja kloridia,voi kloridihuippu tulla ennen tritiumhuippua.BromidiBromidin luonnolliset pitoisuudet ovat huomattavastipienempiä kuin kloridin pitoisuudet.Suomessa pintavesien bromidipitoisuus on keskimäärin60 µg/l. Pohjavesissä pitoisuus on tätäalempi. Bromidia voi kulkeutua veteen luonnollisistalähteistä sekä ihmisen toiminnan seurauksena.Bromidi on kloridin tavoin peräisin merestä.Reliktisissä pohjavesissä bromidipitoisuusvoi kohota useisiin milligrammoihin litrassa.Meriveden bromidipitoisuus on riippuvainen vedenkloridipitoisuudesta. Joissakin maataloudessakäytettävissä lannoitteissa ja peittausaineissa onbromideja, jotka voivat kulkeutua suotovesienmukana pohjaveteen. Myös liukkauden torjuntaankäytettävässä maantiesuolassa ja lyijyllisessä bensiinissäon bromidia, joka voi joutua pohjaveteen.Bromidia tarvitaan merkkiainekokeissa vain hyvinpieniä määriä. Bromidit kiinnittyvät kloridejahelpommin maaperään (erityisesti rikastumiskerrokseen).Bromidia ei saa käyttää merkkiaineena,jos vesi kloorataan, koska silloin saattaa muodostuamyrkyllisiä aineita. Otsonoitaessa bromidipitoistavettä saattaa muodostua bromaattia. Bromidipitoisenveden otsonoinnissa ja kloorauksessavoi syntyä myös orgaanisia bromiyhdisteitä, joidenterveysvaikutukset eivät kuitenkaan ole yhtävaarallisia kuin bromaatin. Orgaanisten bromiyhdisteidenmuodostuminen on huomioitava varsinkinotsonoitaessa happamia vesiä.JodidiJodidia ei käytetä merkkiaineena yhtä laajastikuin kloridia ja bromidia. Useita tutkimuksia onkuitenkin tehty radioaktiivisilla jodi-isotoopeilla.Kulkeutumis- ja kiinnittymismekanismeja onTaulukko 5.3.1a. Pohjoismaisissa hydrogeologisissa tutkimuksissa käytettyjä merkkiaineita.Keinotekoinen Orgaaninen Rhodamine-B FluorescinEpäorgaaninenCl, I, Br, Li, NH 4SCNRadioaktiivinen3H, 24 Na, 36 Cl, 51 Cr-EDTA,60Co(CN) 6.Luonnollinen Stabiilit isotoopit 2H, 18 0Radioaktiivinen3H, 14 CKemiallinenpääionit (esim. Cl) ja sähkönjohtokyky.94