Pohjavesitutkimusopas - käytännön ohjeita

Kuva 5.2.4a. Aerogeofysikaalisia karttoja; näennäinen ominaisvastus, radiometrinen (K) ja digitaalinen korkeusmalli. Näennäistäominaisvastusta kuvaavassa kartassa erottuu mm. hyvin sähköä johtava savikko (punaiset sävyt) ja saven alainen”piiloharju” pitkänomaisena resistiivisenä anomaliana.Painovoimaprofiilit pyritään sijoittamaanmaastoon siten, että niiden alku- ja loppupäätovat kalliolla, kuten kuvassa 5.2.4b, tai paikassajossa maapeitteen paksuus tunnetaan. Profiilienon hyvä kulkea tunnettujen pisteiden kautta jaleikata toisiaan. Näin voidaan arvioida taustavaihtelua(regionaalianomaliaa), joka on perustasonamaapeitteen paksuustulkinnalle. Kunmaapeitteen ja kallion tiheysero tunnetaan, voidaanpainovoima-anomaliasta laskea maapeitteenpaksuus. Maapeitteen todellinen paksuuson kuitenkin hyvä selvittää paikkapaikoin muillamenetelmillä mahdollisimman tarkan tuloksenvarmistamiseksi, koska sekä taustavaihtelu ettämuodostuman tiheys voivat vaihdella. Paksuudenvoi selvittää esimerkiksi seismisillä luotauksillatai kairauksilla. Esimerkiksi kuvan 5.2.4bprofiililla tehtiin seisminen luotaus kolmellapisteellä.Tulosten tulkinta etenee siten, että muodostetaantulkintamalli, jonka aiheuttama anomaliavastaa profiililla mitattua. Mitatuista topografianarvoista muodostuu mallin yläpinta. Maapeitteelleja kalliolle annetaan tiheysero, jonka oletetaanpysyvän vakiona. Mallin parametrejamuuntelemalla päädytään lopulta tilanteeseen,jossa laskettu ja mitattu anomalia vastaavat toisiaan(kuva 5.2.4b).Painovoimamittauksella ei pystytä erottelemaanmaaperän eri kerroksia eikä pohjavedenpinnan tasoa. Näitä tietoja voidaan kuitenkinhyödyntää tulkinnassa. Painovoimamittauksetkannattaa aina tulkita uudelleen, kun saadaanlisää tietoa. Vaikka tulkitun maapeitteen paksuudessasaattaa referenssitietojen puuttuessa ollapaikallisia virheitä, tulos kuvaa alueen kalliopinnantopografian vaihtelua yleensä hyvin. Painovoimamittauson alueellinen tutkimusmenetelmä,jota kannattaa käyttää erityisesti tutkimustenalkuvaiheessa. Mittaukset tekee yleensäkolmihenkinen mittausryhmä, joka mittaa päivässänoin kolmen kilometrin pituisen linjan20 metrin pistevälillä.MaatutkaluotausMaatutkaluotaus antaa onnistuessaan jatkuvaaprofiilitietoa kalliopinnan topografiasta, pohjavedenpinnan tasosta, maalajeista, maaperän rakenteesta,kallioperän ruhjeista sekä kallion rakoilusta.Maatutkaluotaus on tutkimusten ensimmäisenvaiheen menetelmä, jolla saadaannopeasti alueellista tietoa. Luotaus soveltuu toisaaltamyös yksityiskohtaiseen tutkimukseen,kun mittausaineisto sidotaan tarkasti paikkaan.Parhaiten maatutkaluotaus toimii lajittuneissakarkeissa maalajeissa, joissa syvyysulottuvuusvoi olla jopa 30 metriä. Sähköä hyvin johtavissa82