Pohjavesitutkimusopas - käytännön ohjeita

Kuva 4.3.3. Tetrakloorieteenillä saastuneen pohjaveden kulkeutuminen vedenottamolle. Kuva Maa ja Vesi Oy.aineen pitoisuuksia, kulkeutumista ja levinneisyyttäsekä saada näin arvokasta lisätietoa päästökohteensijainnista ja maaperään päässeen aineenmäärästä. Luotettavat mallitarkastelut edellyttävätkyseessä olevan liuottimen ominaisuuksientarkkaa tuntemista, jotta sen simuloitu käyttäytyminenvastaisi mahdollisimman hyvin todellisuutta.Likaantumiskohteen tutkimuksetJos likaantumiskohde ei ole selvillä, tulee selvityksetaloittaa historiatietojen kokoamisella.Haastattelujen ja arkistotietojen lisäksi on hyvätutkia alueelta löytyviä ilmakuvia, sillä toiminnotja niiden sijoittuminen muuttuvat, ja tämänpäivän maankäyttötilanne ei välttämättä riitä selittämäänaiempia tapahtumia.Tutkimusmenetelminä voidaan käyttää kartoittaviamaaperän huokosilmatutkimuksia, kairauksia,koekuoppia, maanäytteiden ottoa ja analysointia,pohjavesiputkien asennuksia vesinäytteenottoineen sekä geofysikaalisia menetelmiä.Maaperän huokosilmatutkimus on nopeata jaedullista. Menetelmä toimii kuitenkin vain maaperässä,jonka ilmanläpäisevyys on riittävä (hienohiekka ja sitä karkeammat maalajit). Mitä heikomminjohtava maaperä ja mitä heikomminhaihtuva aine, sitä tiheämpi havaintoputkiverkkotarvitaan. Hiekkamaassa voi sivusuunnassaolevan likaantuneen kohteen havaita 5 - 10 metrinpäästä. Putket asennetaan maan pintaosiin(1 - 3 metrin syvyydelle) maan pintaan tapahtuneidenpäästöjen havaitsemiseksi ja syvemmälleviemäritason alapuolelle mahdollisen viemäripäästöntai maanalaisen säiliön päästön toteamiseksi.Maaperän huokosilmaputket asennetaanvain pohjavesipinnan yläpuolelle, alapuolelleasennetaan pohjaveden havaintoputki.Putken yläpää tiivistetään mahdollisen ohivirtauksenestämiseksi esimerkiksi hiekka-bento-5757 57