Terve tuki- ja liikuntaelimistö - Julkari

tulehduskipulääkkeet ja esimerkiksi kortikoidit eivät auta fi bromyalgiasta
johtuvaan kipuun, mutta kylläkin kemialliseen kipuun, jos siitä on kyse.
Myöskään lihasrelaksanttilääkkeet eivät vaikuta fi bromyalgiakipuun. Opioidit
eivät kuulu tavanomaiseen fi bromyalgiaoireiston hoitoon.
Lääkkeistä trisyklisten antidepressanttien amitriptyliinin ja nortriptyliinin
vaikuttavuudesta on vahvin näyttö. Niitä käytetään matalina annoksina.
Haittojen minimoimiseksi lääkitys kannattaa aloittaa pienillä annoksilla. Haitat
(suun kuivuminen, väsymys) ilmaantuvat heti, mutta hyöty useimmiten vasta
1–3 viikon kuluessa. Trisykliset lääkkeet parantavat etenkin unen laatua, mutta
myös uupuneisuutta, kipua ja päänsärkyä paremmin kuin lumelääke. Oireiden
lievitykseen ja kivun vähentämiseen on myös uusia lääkkeitä (duloksetiini, milnasipraani,
pregabaliini, gabapentiini).
Usein fi bromyalgiapotilaitten kuntoutuksessa tarvitaan monialaista ja moniammatillista
yhteistyötä. Potilaat hyötyvät tietopainotteisista fi brokursseista,
mutta yhtä lailla säännöllisistä viikoittaisista avoterveydenhuollossa toteutetuista
kursseista, joissa yhdistetään esimerkiksi vesivoimistelu, psykologin
keskusteluryhmä ja vertaistuki. Tutkimusten mukaan kognitiivisella käyttäytymisterapialla
ja erilaisilla psykologisilla hoitokeinoilla voidaan lievittää kipua
ja vähentää kuormittuneisuutta. Kognitiivinen käyttäytymisterapia kannattaa
yhdistää harjoitteluun, joka tähtää fyysisen suorituskyvyn parantamiseen.
Varsin usein fi bromyalgiapotilaat hakevat apua myös ns. täydentävistä hoitomuodoista.
Myönteisiä tuloksia oireitten lievityksessä on raportoitu saadun
mm. hypnoosista, akupunktiosta, manipulaatiohoidoista, lymfaterapiasta ja rentoutushoidoista,
kuten biopalautteesta. Järjestelmälliset tieteelliset tutkimukset
näiden hoitojen vaikuttavuudesta kuitenkin puuttuvat.
Perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon asema fi bromyalgia-oireiston
tunnistamisessa, kuntoutuksen käynnistämisessä ja toteuttamisessa on erittäin
keskeinen. Terveydenhuoltojärjestelmässä fi bromyalgiapotilas tarvitsee ymmärtämystä,
kannustusta, empatiaa ja tietoa siinä kuin kuka tahansa kroonisesta
kipuoireistosta kärsivä ihminen. On totta, että näiden potilaiden hoitaminen
on vaikeaa, koska tehokas syyhyn kohdistuva lääke- tai muu hoito puuttuu.
Usein potilaille riittää kuitenkin se, että heitä ymmärretään ja selvitetään, mistä
on kysymys, sekä tuetaan realistista suhtautumista sairauteen ja vahvistetaan
myönteisiä selviytymiskeinoja.
Fibromyalgia ei työeläkelaitosten arvion mukaan oikeuta työkyvyttömyysratkaisuun,
koska pysyvää kudosvauriota ei voida osoittaa. Tällöin kuntoutustarpeen
havaitseminen ja kuntoutuksen toteuttaminen ajoissa on keskeinen keino
ylläpitää ja tukea fi bromyalgiapotilaan työkykyä. Terveydenhuollon tehtävä
on tukea potilaan kehitystä passiivisesta monioireisesta sairastajasta kohti aktiivista,
selviytymiskeinoja omaavaa kuntoutujaa.
148 OPAS 11 • THL 2010 Terve tuki- ja liikuntaelimistö