Jätteenkäsittelykeskuksen ympäristövaikutusten arviointiselostus

veden laadun paranemisen myötä muuttunut entistä kannattavammaksi,
kun pyydysten likaantuminen on vähentynyt ja kalastuksen
kohteena olevien kalakantojen tila on parantunut.
Vesialueella kalastuksestaan kirjaa pitäneet henkilöt kalastivat
ympäri vuoden ja kalastuspäivien määrä oli suuri. Kalastajat
käyttivät pääasiassa solmuväliltään yli 40 mm verkkoja.
Muikkuverkoilla ei kalastettu. Syynä tähän oli heikko muikkukanta
ja tiheät vähäarvoisten kalalajien – särjen ja ahvenen
– kannat. Pohjois-Leppäveden siikakanta on vahvistunut viime
vuosina, ja siian yksikkösaalis (0,06 kg) oli melko hyvä, ollen
tarkkailualueen korkein. Siika on kasvanut Leppävedellä aiemmin
hitaasti, mutta kanta on ehkä jo harventunut ja kasvu sen
myötä parantunut. Haukikanta oli yksikkösaaliin perusteella
kohtuullisen hyvä kuten edellisinäkin vuosina. Järven lahna- ja
kuhakantoja voidaan pitää keskitasoina. Kuhan yksikkösaalis
(0,10 kg) oli altaalla pienessä laskussa.
Metsolahti on kalojen istutusaluetta. Tärkeitä saalislajeja ovat
mm. hauki, kuha, made, lahna ja siika.
Vaikutukset pintavesiin
Purkuojan korkeintaan lievästi happamissa tai emäksissä
olosuhteissa hulevesissä vielä mahdollisesti liuenneina esiintyvät
metallit sitoutuvat pääosin vedessä oleviin rauta- ja
mangaaniyhdisteisiin sekä runsaana esiintyvään orgaaniseen
ainekseen. Voidaan arvioida, että näin muodostuneet partikkelit
pidättyvät suurelta osin Koivusensuon turveainekseen.
Kuitenkin ylivirtaamakausina osa metallikomplekseista voi
päätyä Metsolahteen asti. Täällä ne ajautuvat lähimpään syvänteeseen
ja peittyvät vähitellen sedimenttiin. Viime vuosien
havaintojen perusteella pohjan läheinen happitalous on ollut
melko hyvä. Hapellinen sedimentin ja veden välinen rajapinta
estää metallien vapautumisen pohjan yläpuoliseen veteen.
Toisaalta vaikka liukenemista joskus esiintyisikin, hapelliseen
vesikerrokseen jouduttuaan metallit kiinnittyvät uudelleen vedessä
olevaan kiintoainekseen ja partikkelit painuvat jälleen
pohjalle.
On huomattava, että Leppäveteen asti kulkeutuvien haittaaineiden
laimeneminen on täällä mahdollisimman tehokasta.
Siten ei ole todennäköistä, että hulevesistä aiheutuisi vaaraa
järven kalakannoille tai kalojen hyväksikäytölle. Vähäisen
kuormituksen ja purkuvesistön tilavuussuhteiden perusteella
järviveden ravinnetasossa tai happitaloudessa ei hankkeen
johdosta aiheudu muutoksia.
Hulevesien pääasiallisen vaikutusalueen voidaan arvioida rajoittuvan
purkuojaan ja Koivusensuolle. Vähäisen virtaaman
vallitessa eräiden haitta-aineiden pitoisuudet voivat purkuojassa
olla tasolla, joka voi heikentää vesieliöstön toimeentuloa.
On kuitenkin huomattava, että jo nykyisin alueelle kohdistuu
kaatopaikkavesien kuormitusta, joka on muuttanut eliöstön
lajisuhteita ja vähentänyt monimuotoisuutta. Siten myös vesieliöstöön
kohdistuva haitta jää mahdollisimman vähäiseksi
luonnontilaiseen ympäristöön verrattuna.
Kenttien rakennustöiden aikana purkuojan kiintoainepitoisuus
tulee todennäköisesti kasvamaan. Vaikutuksen suuruus riippuu
töiden aikaisista sääolosuhteista. Koivusensuon merkitys
kiintoaineksen suodattajana korostuu.
Alueen läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita eikä
pohjavedenottamoita. Pohjaveden muodostuminen alueella
on vähäistä ja maaperän ominaisuuksiltaan paikka soveltuu
hyvin jätteenkäsittelykeskuksen toimintoihin. Pintavesien virtaus
on etelään. Nykyisen kaatopaikka-alueen suotovedet on
imeytetty alueen eteläpuolella olevaan Koivuisensuohon. Suon
vedet virtaavat Myrkkyojan kautta Leppäveden Metsolahteen.
6.2.2 Vahtivuori
Pintavesien nykytila
Suunnittelualueen eteläreunassa on vedenjakaja, jonka
pohjoispuolella valumavedet purkautuvat ojaa pitkin Ala-
Kintaudelle. Eteläpuolella virtaus suuntautuu Karapuronsuon
laskuojassa Hankapuroon ja edelleen Iso Koisjärveen. Matkaa
tänne kertyy runsaat 1,5 kilometriä. Vesistömaantieteellisesti
alue sijoittuu Jämsän reitillä Ala-Kintauden valuma-alueeseen
ja tarkemmin Koisjärvenjoen osa-alueeseen.
Iso Koisjärven veden laatua on viimeksi tutkittu talvella 2005
Keski-Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Havaintoalueella
veden kokonaissyvyys oli noin viisi metriä. Happea vedessä
oli tyydyttävästi (8,5 mg/l) vielä pohjan läheisyydessäkin.
Järvivesi oli erittäin hapanta (pH 5,6) ja erittäin humuspitoista
sekä siksi ruskeaa. Pintaveden fosforipitoisuus (17 µg/l) osoitti
vesialtaan kuuluvan lievästi rehevien vesien luokkaan. Veden
puskurikyky happamoitumista vastaan oli huono (alkaliniteetti
0,04 mmol/l). Vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen
mukaan (vuodet 2000-2003) Iso Koisjärvi kuuluu hyvään virkistyskäyttöluokkaan.
Iso Koisjärven kalastosta ei ole ollut tietoja käytettävissä. Ala-
Kintausjärven kalasto on 1990-luvulla tehtyjen koekalastusten
perusteella monipuolinen. Järveen on istutettu mm. kuhaa ja
siikaa sekä kotiutusmielessä myös muikkua. Koeverkoissa
yli 80 % saaliin painosta oli kuitenkin ahvenia ja särkiä. Ala-
Kintausjärvessä esiintyy myös poikkeuksellisen hyvä jokirapukanta.
Siten järveä voidaan pitää eliöstöltäänkin arvokkaana
vesialueena.
Vaikutukset pintavesiin
Kuten Mörkökorvessa, Vahtivuoressakin hulevesissä liuenneina
esiintyvät metallit pyrkivät suurelta osin sitoutumaan
vedessä oleviin rauta- ja mangaaniyhdisteisiin sekä orgaaniseen
ainekseen. Syntyvät partikkelit pidättyvät suoperäisessä
maastossa turveainekseen tai sedimentoituvat laskupuron
pohjalle. Samalla ne muuntuvat muotoon, jolloin niistä ei ole
vaaraa vesieliöstölle. Pidättymistä heikentää suolle aikoinaan
tehty ojitus.
Happamassa suovedessä useimpien metallien myrkkyvaikutus
voi korostua. Siten ainakin ajoittain puron vesieliöt voivat
joutua alttiiksi pitoisuuksille, joista voi olla haittaa niiden toimeentulolle.
Toisaalta puro ei ole enää luonnontilainen. Tämä
lieventää mahdollisia haittoja, koska muutetun ympäristön
ekologinen arvo (lajiston monimuotoisuus, mahdollinen har-
38 Mustankorkea Oy, Jätteenkäsittelykeskuksen ympäristövaikutusten arviointiselostus