Jätteenkäsittelykeskuksen ympäristövaikutusten arviointiselostus

Kaatopaikkapalojen esiintyminen oli vielä 1980-luvulla hyvin
tavanomaista, mutta nykyisin alueiden valvonnan, hoidon tehostumisen
ja henkilökunnan koulutuksen myötä palot ovat
suhteellisen harvinaisia. Ne myös havaitaan yleensä nopeasti,
jolloin laajamittaisen tulipalon esiintymistodennäköisyys on
pieni. Jätehuoltoalueilla on yleensä paloviranomaisen kanssa
yhteistyössä laadittu palontorjuntasuunnitelma, minkä vuoksi
riskien hallinta koetaan hyväksi.
Loppusijoitukseen liittyvien palojen seurauksia voidaan pitää
lievinä. Imagollisesti merkitys voi kuitenkin olla suuri.
Sortumat
Jätetäyttöjen sortumat johtuvat liian suuresta ja jyrkästä täyttökorkeudesta
suhteessa täytön tai maapohjan leikkauslujuuteen.
Ympäristölle ja rakenteille vaarallisia ovat laajamittaiset liukusortumat,
joissa suuri määrä massaa leikkautuu joko maapohjan
tai pelkästään jätetäytön kautta. Liukusortuman syntyyn
vaikuttavat mm. maaperän laatu, jätetäytön korkeus ja tiiveys,
täyttöluiskan jyrkkyys, pohjaveden ja jätetäytön sisäisen veden
korkeus sekä jätteen laatu.
Kun täyttöalue rakennetaan kantavalle ja loivalle maapohjalle
todennäköisyys maapohjan kautta tapahtuville sortumille on
erittäin pieni. Samoin rakennettaessa jätetäyttö enimmillään
luiskakaltevuuteen 1:3 ja tiivistämällä jäte huolellisesti täyttöön,
voidaan kokemusperäisesti sanoa luiskakaltevuuden
olevan riittävän vakaa. Edellytyksenä on, että luiskan reunaalueelle
ei sijoiteta runsaasti lietemäisessä muodossa olevia
tai hajoamisen yhteydessä liettyviä jätejakeita.
Sortumiin liittyvät riskit ovat pieniä ja ne hallitaan hyvin. Riskien
seuraukset ovat myös kaikilta osin lieviä.
Jätetäyttöön sijoitettavat jätteet
Jätteen sekaan on saatettu laittaa laadultaan tai määrältään
sellaista jätettä, jota lajitteluohjeiden mukaan ei saisi laittaa.
Erityinen ongelma tästä muodostuu, jos tavanomaisen jätteen
joukkoon on laitettu ongelmajätettä. Haitallisimpia ongelmajätteitä
ovat nestemäiset, veden mukana helposti kulkeutuvat
yhdisteet kuten erilaiset liuottimet, hapot ja emäkset sekä kevyet
öljytuotteet. Vääränlaisten kemiallisten aineiden joutuminen
jätetäyttöön voi mm. aiheuttaa itsesyttymisen jätetäytössä,
suurina määrinä vaurioittaa pohjarakenteita, muodostaa
lähinnä työterveyden kannalta vaarallisia kaasuja, reagoida
keskenään jätetäytössä siten, että muodostuu entistä vaarallisempia
yhdisteitä tai heikentää jätevedenpuhdistamon toimintaa
ja levitä purkuvesistöön.
Jätteiden tuonti jätekeskukseen on valvottua toiminnan alusta
saakka. Riski, että jätetäyttöön sijoitetaan alueelle luvattomasti
tuotuja ja sinne kuulumattomia aineita sellaisia määriä,
joista aiheutuisi vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle,
on pieni. Myös vaaratilanteen seuraus on lievä. Imagollisesti
seuraus voi olla suurikin.
Päästöt ilmaan
Kaivutöiden yhteydessä jätetäytöstä voi levitä ilmaan kiinteässä
tai kaasumaisessa muodossa olevia aineita, yhdisteitä,
mikrobeja tai endotoksiineja, joista voi olla haittaa ympäristölle
tai terveydelle. Kaivutöitä alueella voi joutua suorittamaan mm.
kaasunkeruuputkien asennustöiden yhteydessä sekä muotoillessa
jätetäyttöä. Aineyhdisteiden osalta riski on suurin silloin,
kun kaivutöitä tehdään vanhoilla jätetäytön osilla, joissa jätetäytön
sisältöä ei tunneta tarkoin. Uusilla täyttöalueilla täyttöön
sijoitun jätteen määrä ja erityisjätteen sijainti tunnetaan, jolloin
vaaratilannetta ei normaalisti pääse muodostumaan. Riski on
pieni ja samoin seurausluokka kaikilta osin.
Pohjarakenteiden toimimattomuus
Pohjarakenteiden toiminnan pettäminen liittyy joko kuivatusjärjestelmän
tukkeutumiseen, jolloin täytön sisäinen vesipinta
saattaa nousta, tai rakenteiden painumiseen, jolloin paitsi kuivatusjärjestelmän
toimivuus heikkenee, niin myös eristerakenteet
saattavat rikkoontua. Pohjarakenteen läpi suotautuvan
veden määrä riippuu suoraan täytön sisäisen vesipinnan korkeudesta.
Vesipatsaan noustessa yhdestä metristä esimerkiksi
viiteen metriin kasvaa pohjan läpi suotautuvan veden määrä
vastaavasti viisinkertaiseksi.
Painumatapauksissa kriittisen rakenteen muodostaa keinotekoinen
eriste, esimerkiksi HDPE-muovi. Kalvo kestää hyvin
pieniä muodonmuutoksia, mutta suurissa se saattaa revetä ja
repeämän kautta maaperään pääsee suurempia määriä suotovettä.
Muodostuvaan haittaan vaikuttaa repeämän sijainti ja
laajuus. Haitan suuruutta kuitenkin pienentää tehokkaasti kalvon
alapuolinen mineraalinen tiivistyskerros, joka elastisena
massiivirakenteena kestää suuriakin painumia hyvin rikkoutumatta.
Yksittäisten repeämien vaikutus suotoveden pääsyyn
maaperään ja edelleen pohjaveteen jää vähäiseksi, jolloin
seurausluokka on ennustettavissa lieväksi. Massiivisessa
murtumassa, esimerkiksi maapohjan liukumistapauksessa,
rikkoutuvat sekä keinotekoinen eriste että mineraalinen tiivistyskerros.
Tällainen murtuma, on kuitenkin selkeästi havaittavissa
ja ympäristöön kohdistuva vaara torjuttavissa välittömillä
korjaustoimenpiteillä eli riskien hallinta koetaan hyväksi.
Pohjarakenteiden murtuminen voidaan parhaiten estää rakennuspaikan
valinnalla sekä rakentamisen aikaisella työn laadulla
ja valvonnalla.
Pintarakenteiden toimimattomuus
Pintarakenteen vaurio aiheutuu yleensä jätetäytön painumisen,
luiskan sortumisen tai eroosion seurauksena. Sortumavauriot
johtuvat liian jyrkistä luiskista suhteessa rakenteissa käytettäviin
materiaaleihin. Eroosio-ongelmia voi muodostua silloin,
kun alueelle ei ole päässyt muodostumaan maa-aineksia
sitovaa kasvillisuutta ja sadevesi syövyttää rakenteisiin uria.
Eroosio ja sortumavauriot ovat silmin havaittavissa ja yleensä
helposti korjattavissa.
Jätetäytön painuminen johtuu jätteen kokoonpuristumisesta
yläpuolisen kuormituksen johdosta (konsolidaatiopainuma)
sekä orgaanisen jätteen hajoamisen seurauksena. Jätteen
hajoamisesta sekä konsolidaatiosta johtuva painuminen on
10 – 30 % täytön korkeudesta. Suurin osa painumasta tapahtuu
5 – 10 vuoden aikana ja painuminen päättyy yleensä 20
– 30 vuoden kuluessa.
70 Mustankorkea Oy, Jätteenkäsittelykeskuksen ympäristövaikutusten arviointiselostus