Jätteenkäsittelykeskuksen ympäristövaikutusten arviointiselostus
Jätteenkäsittelykeskuksen ympäristövaikutusten arviointiselostus
Jätteenkäsittelykeskuksen ympäristövaikutusten arviointiselostus
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
NUORTA KASVATUSMETSÄÄ<br />
VARTTUNUTTA KASVATUSMETSÄÄ<br />
HAKKUUKYPSÄ METSÄ<br />
METSÄN UUDISTUSALAT JA TAIMIKOT<br />
<br />
Kuva 6-21 Metsien kehitysluokat Seivässuon pohjoisella alueella.<br />
Lähes kaikki alueen metsät ovat kivisiä kivennäismaakankaita,<br />
joiden pääpuulaji on mänty. Paikoitellen kasvaa kuusta ja<br />
kahdella metsikkökuviolla pääpuulajina koivua. Järeää haapaa<br />
kasvaa lähes joka kuviolla, mutta vain yksittäisinä puina.<br />
Uudistuskypsillä männikkökuvioilla on myös muutamia keloja<br />
ja lahopuita. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka ja puolukka<br />
sekä pohjakerroksessa tavanomaiset kangasmetsien<br />
sammalet ja poronjäkälät. Kenttä- ja pohjakerroksen kasvillisuudessa<br />
näkyy alueen kivisyys, sillä pohjakerroksessa ja<br />
kivien päällä kasvaa myös runsaasti jäkäliä. Vain paikoitellen<br />
muutamalla kuviolla metsäautotien laidassa kasvaa pohjakerroksessa<br />
korpi- tai varvikkorahkasammalta pienialaisina<br />
laikkuina.<br />
Pensaita alueella on erittäin vähän, lähinnä pihlajaa ja kuusivaltaisilla<br />
kuvioilla myös kuusta. Paikoitellen pensaskerroksessa<br />
kasvaa harmaaleppää ja kaikkein kosteimpien kuvioiden<br />
laitamilla korpipaatsamaa. Kenttä- ja pohjakerroksen lajisto<br />
on vaatimatonta ja tavanomaista, yhdellä kuviolla kasvaa<br />
kevätlinnunhernettä. Alueen lounaiskulmassa on pirunpelto.<br />
Luontoarvoiltaan alue on Vahtivuoren ja Mörkökorven tapaan<br />
tavanomainen, mutta maastonmuodoiltaan monipuolisempi<br />
ja vaihtelevampi kuin em. alueet. Suunnittelualueen koillisreunan<br />
mäenpäältä avautuu kaunis järvimaisema Leppävedelle.<br />
6.7.3.4 Seivässuo eteläinen<br />
Seivässuon eteläinen alue sijaitsee pohjoisen alueen eteläpuolella<br />
noin puolen kilometrin etäisyydellä pohjoisen alueen<br />
eteläreunasta. Alue rajoittuu pohjoispäässä Lammensuon ojitettuun<br />
suohon ja idässä, etelässä sekä lännessä pääasiassa<br />
metsäautoteihin. Lammensuolta vedet virtaavat luonnontilaista<br />
uomaa pitkin Iilijärven Natura-alueella sijaitsevaan puroon,<br />
joka laskee pohjois-eteläsuuntaisesti Linkannotkon korkeiden<br />
ja kivisten jyrkänteiden välissä Hyppyriäisenlampeen.<br />
Maastonmuodoiltaan alue on hieman tasaisempi kuin<br />
Seivässuon pohjoinen alue.<br />
Alueen metsät ovat hakkuin käsiteltyjä talousmetsiä ja valtaosa<br />
suunnittelualueesta on varttunutta puolukka- ja mustikkatyypin<br />
(VT ja MT) mäntytaimikkoa. Lammensuohon rajoittuvat<br />
metsät ovat ojitettuja, muuttumiksi kuivuneita korpia, joista läntisempi<br />
kuvio on mäntyvaltainen ja vastaa ravinteisuudeltaan<br />
puolukkatyypin kangasta. Tiehen rajoittuvalla rehevällä muuttumakuviolla<br />
on koivikko, jonka puuntuotoskyky vastaa käenkaali-mustikkatyypin<br />
(OMT) kivennäismaakangasta. Myös<br />
alueen eteläosassa on karu, ojitettu suo; suon pohjoisosa on<br />
nuorta mäntysekapuustoa kasvatusmetsää ja sitä ympäröivät<br />
suokuviot ovat pääasiassa uudistuskypsiä muuttumia ja<br />
turvekankaita, joiden pääpuulaji on mänty. Suon ravinteisuus<br />
vaihtelee kanerva- ja mustikkatyypin (CT-MT) välillä siten, että<br />
alueen pohjoisosa on karuin ja eteläosa rehevin.<br />
56 Mustankorkea Oy, Jätteenkäsittelykeskuksen ympäristövaikutusten <strong>arviointiselostus</strong>
Change language