Jätteenkäsittelykeskuksen ympäristövaikutusten arviointiselostus

NUORTA KASVATUSMETSÄÄ
VARTTUNUTTA KASVATUSMETSÄÄ
HAKKUUKYPSÄ METSÄ
METSÄN UUDISTUSALAT JA TAIMIKOT
Kuva 6-20 Metsien kehitysluokat Vahtivuoren alueella.
runsaammin, mutta pohjakerros ja kenttäkerros ovat muuten
suotyypille ominaisia; karuimmilla kasvupaikoilla esiintyy ruskorahkasammalmättäitä.
Alueen itälaidan heinäinen länsirinne on kasvupaikkatyypiltään
selvästi rehevin, karuimpia kasvupaikkoja ovat mäkien
laet. Alueen länsilaidalla itärinteessä on kuusikoita, joissa sekapuuna
kasvaa jonkin verran hieskoivua. Pensaita alueella on
erittäin vähän, lähinnä myös aluspuustona kasvavaa kuusta ja
muita puulajeja. Kenttä- ja pohjakerroksen lajisto on vaatimatonta
ja lähes kaikilla kuvioilla on jälkiä aikaisemmista hakkuista.
Alueen hakkuukypsät metsät ovat pieniläpimittaisia ja ovat
uudistuskypsiä ikänsä perusteella; hakkuukypsien metsien iät
vaihtelevat 90 ja 110 vuoden välillä.
6.7.3.3 Seivässuo pohjoinen
Sekä pinnanmuodoiltaan että puustoltaan Seivässuon pohjoinen
alue poikkeaa Vahtivuoren ja Mörkökorven alueista, sillä
alue on mäkinen ja erittäin kivinen. Rinteet viettävät metsäautotielle
sekä idästä että lännestä. Tasaisinta on alueen eteläkärjessä.
Metsäautotien länsipuolella on varttunutta taimikkoa
ja itäpuoli on vastikään hakattu aukoksi. Aukolle on jätetty
joitakin puuryhmiä siemenpuiksi. Alueella on myös runsaasti
hakkuukypsiä puhtaita männiköitä. Avohakkuun yhteydessä
muutamia nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä on harvennettu.
Suunnittelualueen länsilaidalla on kuusikoita ja alueen
ainoa suo ja lievästi soistuneet kankaat sijaitsevat metsäautotien
länsipuolella. Kasvilajistoltaan alue on erittäin karu ja
yksipuolinen.
Seivässuota ympäröivä isovarpuräme on ojitettu ja se on
kuivunut varputurvekankaaksi; rahkasammalet ovat väistyneet
pohjakerroksesta ja tilalla kasvaa lähinnä seinäsammalta.
Rämevarvikko on ojituksesta huolimatta säilynyt.
Kenttäkerroksen valtalaji on suopursu, muita yleisiä lajeja ovat
lakka, mustikka, puolukka, variksenmarja ja vaivero. Varsinainen
Seivässuo on ojitusaluetta karumpi. Kenttäkerroksen valtalajeja
ovat tupasluikka, suokukka, kanerva, juolukka ja tupasvilla;
paikoitellen suolla on myös ruskorahkasammalmättäitä ja harmaaporonjäkälää.
Seivässuon keskellä on pienialainen avosuo,
joka on luhtaista ja upottavaa rimpistä lyhytkorsinevaa.
Alueen puusto on kitukasvuista mäntyä. Suon etelälaidalla on
vanha ja huonokuntoinen lato.
2006 Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy
55