Jätteenkäsittelykeskuksen ympäristövaikutusten arviointiselostus

veysvaikutuksilla tarkoitetaan suoraan fyysiseen terveyteen
kohdistuvia vaikutuksia. Terveysvaikutuksia voi aiheutua juoma-
tai talousvetenä tai virkistykseen käytettävään vesistöön
tai pohjaveteen ja hengitysilmaan kohdistuvista päästöistä
sekä melusta. Veden ja ilman laadulle on asetettu terveysperusteisia
raja- ja ohjearvoja, joiden alittuessa terveysvaikutuksia
ei katsota aiheutuvan. Edellä luvuissa 6.1, 6.2 ja 6.4
kuvatut ilma- ja vesipäästöt ovat pieniä, eivätkä miltään osin
ylitä asetettuja ohje- ja raja-arvoja; terveysvaikutuksia ei näin
ollen arvioida syntyvän.
Tehtyjen mallilaskelmien perusteella myöskään rakentamisesta
ja toiminnasta aiheutuva melu ei pääsääntöisesti ylitä
annettuja ohjearvoja. Melulle asetetut ohjearvot eivät ole
suoranaisesti terveysperusteisia, vaan ohjearvoja pyritään
soveltamaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden
turvaamiseksi. Tutkimusten mukaan viihtyisyyden
turvaamiseksi annetut ohjearvot alittavan melun ei ole todettu
aiheuttavan terveyshaittoja.
Tarkasteltavat toiminnalliset vaihtoehdot eivätkä vaihtoehtoiset
sijoituspaikat eroa toisistaan terveysvaikutusten suhteen.
6.7 Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimistöön ja
suojelukohteisiin
6.7.1 Suunnittelualueiden luonnon yleispiirteet
Suunnittelun kohteena olevista alueista Laukaan Mörkökorpi
ja Jyväskylän maalaiskunnan Seivässuo sijaitsevat eteläboreaalisella
vyöhykkeellä Järvi-Suomen lohkossa, jolle ominaisia
piirteitä ovat ranta- ja harjumetsät, korvet ja lehdot.
Petäjäveden Vahtivuori sijaitsee myös eteläboreaalisella vyöhykkeellä,
mutta kunnan pohjoisosa kuuluu keskiboreaalisen
vyöhykkeen Suomenselän ja Perämeren lohkoon. Luonnon
ominaispiirteissä, jotka kaikilla kolmella alueella ovat lähes
samanlaiset, tämä vaihettumisvyöhyke ei kuitenkaan näy.
Alueet ovat kaikki intensiivisessä metsätalouskäytössä olevia
männiköitä ja kuusikoita ja luonnonarvoiltaan tavanomaisia.
Yleisimpiä metsätyyppejä kaikilla alueilla ovat puolukka- ja
mustikkatyyppi (VT ja MT). Näitä kasvupaikkatyyppejä rehevämpiä
käenkaali-mustikkatyypin (OMT) metsiä on vain pienialaisina
laikkuina em. tyyppien seassa. Suot ovat karuja ja
ojitettuja. Kaikilla alueilla on runsas hirvikanta ja myös metsäkanalinnuista
tehtiin kaikilla alueilla runsaasti havaintoja.
6.7.2 Suojelualueet
Seivässuon pohjoispuolella noin puolentoista kilometrin etäisyydellä
Seivässuon pohjoisesta ja eteläisestä suunnittelualueesta
sijaitsee luonnonsuojelulain 29 §:n mukainen Isojoen
lehmusmetsikkö (Hyppyriäisen laskupuro, LTA090015). Alueen
kaakkoispuolella lähimmät suojelualueet, jotka sijaitsevat
noin 1,4 kilometrin etäisyydellä, ovat Iilijärven alueen Naturaalueeseen
(FI0900083) sisällytetyt yksityiset suojelualueet
Kylmäkolun luonnonsuojelualue (YSA097459) ja Kylmäkolun
1. luonnonsuojelualue (YSA097460). Seivässuon eteläpuolella
sijaitsee myös Iilijärven Natura-alueeseen sisällytetty soidensuojeluohjelma-alue,
Kankaanpäänletto (SSO090240).
Valtaosa lähes 890 hehtaarin suuruisesta Natura-alueesta
sijaitsee kuitenkin suunnittelualueen lounais- ja länsipuolella;
lähimmillään Seivässuon pohjoinen suunnittelualue sijoittuu
noin 150 metrin etäisyydelle Natura-alueesta sen itäreunalla,
missä sijaitsee Viitasenvuoren aarniometsäalue (AMO000074).
Mörkökorven ja Vihtavuoren alueiden välittömässä läheisyydessä
ei ole luonnonsuojelualueita eikä millään alueella ole
uhanalaisten eliölajien esiintymiä.
6.7.3 Suunnittelualueiden luonnonolosuhteet
6.7.3.1 Mörkökorpi
Alueen metsät ovat hyväkasvuisia varttuneita kasvatusmetsiä,
joista osa on harvennettu kerran, osa kaksi kertaa.
Keskiläpimitta vaihtelee ojitusalueiden 17 ja kivennäismaakankaiden
29 senttimetrin välillä. Alueen ainoan uudistuskypsän
metsikkökuvion ikä on vain noin 90 vuotta. Alue on
pinnanmuodoiltaan melko tasainen ja vähäkivinen, mutta paikoitellen
etenkin alueen luoteislaidalla esiintyy runsaskivisyyttä.
Suunnittelualueen pohjoisreuna on etelään viettävää loivaa
rinnettä, puustoltaan mäntyvaltaista ja paikoitellen vastikään
harvennettua. Myös metsäautotien eteläpuoli on loivaa etelänsuuntaista
ja paikoitellen voimakkaasti soistunutta rinnettä;
soistuneilla kankailla kasvaa sekapuuna jonkin verran ohutläpimittaista
haapaa. Alueen itä- ja länsilaidat ovat tasaista
kivennäismaakangasta.
Alueella on viime vuosina tehty kahdella metsikkökuviolla avohakkuu
ja muutamalla kuviolla kasvatusmetsiä on harvennettu.
Valtaosa alueen pinta-alasta on varttuneita kasvatusmetsiä,
jotka ovat pääasiassa puhtaita männiköitä ja kosteammilla
paikoilla myös kuusisekapuustoisia. Alueen vähäiset suot ja
osa soistuneista kankaista on ojitettu. Kasvilajistoltaan alue on
erittäin yksipuolinen.
Alueen etelälaita on voimakkaasti soistunut, mutta suurin
osa alueen metsistä on vain lievästi tai paikoitellen kosteita.
Suunnittelualueen etelälaidalla on laajoja, tasaisia rimpipintoja,
joilla pohjakerroksen valtalajeja ovat haprarahkasammal
sekä kuivemmilla paikoilla korpikarhunsammal. Kosteilla pinnoilla
kasvaa kenttäkerroksessa muuta aluetta runsaammin
hiirenporrasta, metsäalvejuurta, vadelmaa ja metsäimarretta.
Kivennäismaakankailla pohjakerroksen valtalajeja ovat seinäsammal,
metsäkerrossammal ja kangaskynsisammal sekä
yleisimpiä soistumista ilmentäviä lajeja korpi- ja varvikkorahkasammal.
Puusto on kivennäismailla puhtaasti mäntyvaltaista, sekapuuna
kasvaa vähän rauduskoivua. Kuusta ja hieskoivua kasvaa
sekapuuna alavalla ja kostealla etelärinteellä, missä kuusi on
paikoitellen myös pääpuulaji. Myös muutamia ohutläpimittaisia
haapoja kasvaa harvakseltaan. Alueen ojien kuivatusteho
on ollut huono ja ojat ovatkin kapeita ja haprarahkasammalen
peitossa; ojia reunustaa sankka kuusitaimikko. Rehevimpiä
kasvupaikkoja ovat alueen huonosti kuivuneet suot ja karuimpia
pohjoisreunan paikoin kiviset ja heinäiset kivennäismaamänniköt.
Pensaita on vähän, lähinnä aluspuustona kasvavaa
kuusta ja muita puulajeja. Kenttä- ja pohjakerroksen lajisto on
vaatimatonta ja tavanomaista.
2006 Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy
53