markus

29 מַ‏ ן דֵּ‏ ין דַ‏ נגַ‏ ‏̅דֵּ‏ ף̅‏
עַ‏ ל רֻׁ‏ וחָׁ‏ א דקֻׁ‏ וד̅שָׁ‏ א לַ‏ ית לֵּ‏ ה שֻׁ‏ וב̅קָׁ‏ נָׁ‏ א
anteeksianto hänelle ei ole pyhyyden henkeä vastaan pilkkaa että mutta kuka .
לעָׁ‏ לַ‏ ם אֵּ‏ לָׁ‏ א מחַ‏ יַב̅‏ הֻׁ‏ ו לדִ‏ ‏̅ינָׁ‏ א דַ‏ לעָׁ‏ לַ‏ ם׃
iankaikkisen tuomiolle hän syyllinen vaan ikuisesti
Mutta kuka pilkkaa pyhyyden henkeä vastaan, hänelle ei ole anteeksiantoa, iankaikkisesti, vaan hän on
oleva syyllinen sillä iankaikkisella tuomiolla.
30 מֵּ‏ טֻׁ‏ ל
דָׁ‏ אמרִ‏ ין הוַ‏ ו דרֻׁ‏ וחָׁ‏ א טַ‏ נפ̅‏
‏ּבֵּ‏ ה ‏̅תָׁ‏ א אִ‏ ית̅‏
hänessä on saastainen henki että olivat sanoivat että tähden .
Koska he olivat sanomassa, että hänessä on saastainen henki.
וֵּ‏ אתַ‏
‏̅ו אֵּ‏ מֵּ‏ ה וַ‏ אחַ‏ והי קָׁ‏ ימִ‏ ין לבַ‏
‏̅ר ושַ‏
דַ‏ רו דנֵּ‏ קרֻׁ‏ ונָׁ‏ יהי להֻׁ‏ ון׃
heille hänet kutsuisivat että lähettivät ja ulkona seisoivat veljensä ja äitinsä tulivat ja .
Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat seisomaan ulkopuolelle, ja lähettivät kutsumaan häntä.
יָׁתֵּ‏
‏̅ב̅‏ הוָׁ‏ א דֵּ‏ ין חדָׁ‏
‏̅רַ‏ והי כֵּ‏ נשָׁ‏ א וֵּ‏ אמַ‏ רו לֵּ‏ ה הָׁ‏ א אֵּ‏ מָׁ‏ ך̅‏
äitisi katso hänelle sanoi ja väkijoukko ympärillään mutta oli istui .
וַ‏ אחַ‏ יך לבַ‏ ‏̅ר ‏ּבָׁ‏ עֵּ‏ ין לָׁ‏ ך̅׃
31
32
sinua etsivät ulkona veljesi ja
Mutta se väkijoukko istui hänen ympärillään, ja sanoi hänelle, ”katso, sinun äitisi ja veljesi etsivät sinua
ulkona.”
וַ‏ ענָׁ‏ א וֵּ‏ אמַ‏ ר להֻׁ‏ ון מַ‏ ן הִ‏ י אֵּ‏ מי ומַ‏ ן אֵּ‏ נֻׁ‏ ון אַ‏ חַ‏ י ׃
veljeni ovat kuka ja äitini on kuka heille sanoi ja vastasi ja .
Ja hän sanoi ja vastasi heille, ”kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljiäni”
וחָׁ‏ ר ‏ּבַ‏ אילֵּ‏ ין דיָׁתּ̅בִ‏ ין לוָׁ‏ תֵּ‏
‏̅ה וֵּ‏ אמַ‏ ר הָׁ‏ א אֵּ‏ מי והָׁ‏ א אַ‏ חַ‏ י ׃
veljeni katso ja äitini katso sanoi ja luokseen istuivat jotka niissä katsahti ja .
Ja hän katsahti niitä, jotka istuivat hänen luonaan ja sanoi, ”katso, minun äitini, ja katso, veljeni!”
33
34