Mitä uutta MDS-rintamallaTaulukko 1MDS – luokittelun kehitys1976French – American – British (FAB)leukemia luokitus:RAEB, CMML1982French – American – British (FAB)MDS luokitus:RA, RARS, RAEB, RAEB – t, CMML2008WHO:n luokitus (4th):RA, RN, RT (RA ja RCUD), lapsuusiänMDS, RARS, RCMD, MDSdel(5q), MDS – U, t – MDS /t – AML, RAEB – 1, RAEB – 21999 (luonnos) / 2001WHO:n luokitus (3rd):RA, RARS, RCMD, RCMD – RS,MDS del(5q), MDS – U, t – MDS /t – AML (alkyloivat solunsalpaajat),t – MDS / t – AML (topoisomeraasiII inhibiittorit),RAEB – 1, RAEB – 2???ry cytopenia of childhood) on luokiteltu omaksientiteetikseen.Vanhassa luokituksessa aikaisempiin hoitoihinliittyvä t-MDS/t-AML jaettiin alaluokkiinsen mukaan oliko potilas saanut hoidoksialkyloivia solunsalpaajia vai topoisomeraasi IIentsyymiäestäviä solunsalpaajia. Uudessa luokituksessatästä määritelmästä luovuttiin, koskanykyään monet potilaista ovat saaneet kombinaatiohoitojaja tarkkaa syytä taudin synnyllenäillä potilailla on vaikea identi<strong>fi</strong>oida.Kliinisessä työssä törmää toisinaan tilanteeseen,jossa potilaalla on merkittävät sytopeniatja luuydinnäytteessä viitteitä MDS:sta, muttaWHO:n luokituksen perusteella MDS-diagnoosinkriteerit eivät kuitenkaan täyty. Kansainvälinentutkijoiden ryhmä (Valent et al.) on suosittanuttällöin nimeksi ICUS (idiopathic cytopeniasof undetermined signi<strong>fi</strong>cance).MDS:n hoidoistaMDS-potilaiden hoidon tavoitteet vaihtelevat potilaaniän, MDS:n alaluokan, sytopenioiden asteenja potilaan muiden sairauksien mukaan. EdelleenIPSS-pisteytys joistakin puutteistaan huolimattaon avuksi päätettäessä hoitolinjoista. Erityisesti68 <strong>ASH</strong> <strong>2009</strong>
MDS:n hoitoon kasvutekijähoitojen ohelle FDA onUSA:ssa hyväksynyt kolme lääkevalmistetta; atsasytidiinin,desitabiinin sekä lenalidomidin. Lisäksijoitakin uusia sytotoksisia lääkkeitä on ns. "offlabel"-käytössä. MDS:n osalta kokouksessa pääpainokohdistui uusien lääketutkimusten tulostenesittelyyn. Allogeenisista kantasolujen siirroistaMDS:ssa oli kokouksessa vain muutama esitys.Kasvutekijähoidot MDS:ssaHellström-Lindberg et al. (Br J Haemotol.2003;120:1037) ovat aiemmissa tutkimuksissaantodenneet, että hoitovasteet paranevat, kunlisätään erytropoietiinihoitoon granulosyyttikasvutekijä.Potilailla, joilla verensiirtotarve onvähäinen (alle 2 yks/kk) sekä seerumin EPOpitoisuusvähemmän kuin 500 U/l, yli 70 % saaEPO-hoidosta vasteen. Jos EPO-pitoisuus on yli500 U/l ja potilas tarvitsee siirtoja yli 2 yks/kk,EPO-hoidosta hyötyy vain alle 10 %.Kolmessa retrospektiivisessa aiemmin julkaistussatutkimuksessa on havaittu, että EPOpohjaisethoidot vähentävät kuolleisuutta. LisäksiEPO-hoitoa saaneilla potilailla ei todettu taudinprogressiota verrokkiryhmiä enemmän.Park et at. (1765) esittivät 112 MDS-potilaanaineiston, joilla IPSS oli matala tai Intermediate-1.Hemoglobiinin tuli olla alle 100 g/l,EPO-pitoisuuden < 500 U/l, ja potilailla ei saanutolla del(5q), eivätkä potilaat olleet saaneet sairauteensaverensiirtoja. Monimuuttuja-analyysissavarhain aloitettu EPO-hoito, matala EPOpitoisuussekä RCMD-RS ennustivat pidempäävastetta EPO-hoidolle. Keskimääräinen aikadiagnoosista ensimmäiseen punasolusiirtoonoli 80 kk potilailla, joilla EPO-hoito aloitettiin6 kk kuluessa diagnoosista ja 35 kk niillä, joillahoito aloitettiin myöhemmin (P=0,007). Taudineteneminen AML-vaiheeseen oli merkittävästihitaampaa hoitovasteen saaneilla potilailla verrattunaniihin potilaisiin, jotka eivät vastanneethoidolle (ilman progressiota oli 5 vuoden kuluttua90 % hoitovasteen saaneista ja 61 % hoitoonvastaamattomista). Hoidon aloituksen ajankohdallaei ollut vaikutusta elinaika ennusteeseeneikä AML:n kehittymiseen.Ongelmallisia hoidettavia ovat usein MDSpotilaat,joilla on syvä trombosytopenia ja siihenliittyviä vuotoja. Trombosyyttien tuotantoa lisäävätyhdisteet (romiplostiini ja eltrombopag) ovatosoittautuneet tehokkaiksi idiopaattisen trombosytopenianhoidossa ja alustavia tuloksia on esitettyniiden käyttökelpoisuudesta myös MDS:nhoidossa. Kantarjian et al.(Blood. 2007;110:250)ovat äskettäin julkaisseet Faasi II tutkimuksenromiplostiinin käytöstä matalan riskin MDSpotilailla.Tutkimukseen otettiin 44 potilasta,jotka saivat viikoittain joko 300, 700, 1 000 tai1 500 µg romiplostiinia. 41 potilasta jatkoi tutkimuksenloppuun. Viidellä (11 %) potilaalla, jotkasaivat romiplostiinia 1 500 µg/vk, esiintyi vakaviahoitoon liittyviä sivuvaikutuksia. 19 potilastasai pitkäaikaisen vasteen trombosyyttitasoon.Randomoidun faasi II tutkimuksen tuloksetromiplostiinin käytön turvallisuudesta ja tehostamatalan riskin potilailla, joille aloitettiin myöslenalidomidi, esitettiin kokouksessa (1770).Potilaat olivat ≥ 18-vuotiaita, IPSS oli matala<strong>ASH</strong> <strong>2009</strong> 69
Change language