Multippelin myelooman hoito: askeleittain eteenpäin(bortetsomibi ja talidomidi) yhdessä deksametasoninkanssa on tehokkaampi kuin yksi uusi lääke(bortezomibi tai talidomidi) deksametasoniinliitettynä (351, 354).Neljän lääkkeen kombinaatio, kutenbortetsomibi(V)-deksametasoni(D)-syklofosfamidi(C)-lenalinomidi(R) ei näytäoleellisesti lisäävän tehoa ainakaan ilman lisätoksisuutta(127). Tässä abstraktissa vertailtiinVDR, VDC ja VDCR induktiohoitoja, ja todettiinsyklofosfamidin korreloivan hematologiseentoksisuuteen, ja VDCR induktion aikana menehtyi2 potilasta. Potilasryhmät olivat kuitenkinpieniä 42, 32 ja 43 potilasta.MMRC:n faasi I/II tutkimus (132) selvitti neljänlääkkeen kombinaation (lenalinomidi, bortetsomibi,deksametasoni ja pegyloitu liposomaalinendoksorubisiini) siedettävyyttä, turvallisuuttaja tehokkuutta aikaisemmin hoitamattomillamyeloomapotilailla (n=68). ASCT:n jälkeen 73% potilaista saavutti täydellisen tai lähes täydellisenhoitovasteen. Huonon ennusteen potilaidentulokset (n=24) olivat samanveroisia muihin verrattuina.Gradus 3/4 toksisuutta ilmeni 3−18 %;neutropeniaa 18 % (kaikki gradus 3), trombosytopeniaa7 % ja infektioita 16 %. Pegyloituunliposomaaliseen doksorubisiiniin liittyvää gradus1/2 palmoplantaarista erytrodysestesiaa todettiin24 % potilaista. Pitkäaikaistuloksia odotetaansuurella mielenkiinnolla.Käsittelen seuraavassa tarkemmin kolmeakokouksessa esitettyä satunnaistettua ensilinjanhoitotutkimusta.1. VELDEX + ASCT vs. VAD + ASCT(IFM2005-01, Harousseau ym. 353).Tässä esityksessä mielenkiinnon kohteina olivaterityisesti suuren riskin potilaiden hoitovasteet.Potilaat satunnaistettiin saamaan joko 4VAD sykliä (+/- 2 DCEP sykliä) tai 4 VELDEX(bortetsomibi-deksametasoni) sykliä (+/- 2 DCEPsykliä) ennen ASCT-hoitoa. Jos ensimmäisenASCT:n vaste oli huonompi kuin VGPR, potilaatsaattoivat saada toisen ASCT-hoidon tai allogeenisenkantasolujensiirron. Lisäksi ASCT-hoitojenjälkeen potilaat voitiin satunnaistaa IFM2005-02-tutkimukseen, jossa tutkimusasetelmana olikonsolidaatio- ja ylläpitohoito lenalidomidillatai ainoastaan seuranta.Alkuvaiheessa potilasryhmät kaltaistettiinbeta2-mikroglobuliinipitoisuuden (>3 vs.≤ 3 mg/l) ja del13 FISH -muutosten perusteella.Keskimäärin 32 kk:n seurannan jälkeen taudinetenemisvapaa elossaoloaika (PFS) oli VEL-DEX-haarassa 36 kk ja vertailuhaarassa 29,7kk, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä(p=0,06). PFS oli merkitsevästi pidempi niilläpotilailla, jotka saavuttivat vähintään VGPRvasteen ensimmäisen ASCT:n jälkeen primaarisestahoitoryhmästä riippumatta (VELDEX jaVAD ryhmissä yhteensä 45 % potilaista saavuttivähintään VGPR vasteen). Näiden potilaidenkeskimääräinen PFS oli 41,1 kk verrattuna huonommanhoitovasteen saaneiden potilaiden keskimääräiseenPFS:iin, joka oli 33,5 kk (p=0,026).Vielä suurempi PFS ero oli, jos vähintään VGPRvasteoli saavutettu jo induktiohoidon jälkeen;6 <strong>ASH</strong> <strong>2009</strong>
Taulukko 1Vasteet ja PFS huonon ennusteen myeloomassainduktiohoidon jälkeen (VAD vs. VELDEX)VADVELDEXN= CR/nCR%CR+VGPR%PFS(kk)N= CR/nCR%CR+VGPR%PFS(kk)Kaikki pt 242 6 15 29,7 240 15* 37* 36,0ISSII+III 136 3 11 23,6 133 14 38 32,7*ISSIII 54 0 7 23,6 52 13* 40* 29,8T(4;14)±del1729 3 17 24,1 40 18 40* 33,5*p
Change language