Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
115<br />
artikkelit<br />
”Yksinäisyys ja vanhuus...”<br />
ainoa yksinäisyydestä kärsivä. Jos yksinäisyyden<br />
näkee kohtaavan kaikkia iäkkäitä, siitä puhuminen<br />
on helpompaa. Kun yksinäisyys johtuu jostain<br />
muusta tekijästä kuin omasta toiminnasta,<br />
sen kokeminen ei ole niin syyllistävä ja hävettävä<br />
asia. Kuitenkin aikaisemmat tutkimukset ovat<br />
nostaneet voimakkaasti esille yksinäisyyden häpeällisyyden<br />
leiman. Ihmiset eivät ole halukkaita<br />
puhumaan omasta yksinäisyydestään ja joskus<br />
myös kieltävät sen. (Rokach & Brock 1997, 287;<br />
Killeen 1998, 763; McInnis & White 2001, 134-<br />
135.) Tässä artikkelissa luonnollisuuspuheen yhteydessä<br />
ei häpeällisyys noussut esille.<br />
Ikääntyminen näyttää olevan voimakas ja hyväksyttävä<br />
selitys yksinäisyyden tunteille. Yhteys<br />
korkean iän ja yksinäisyyden välillä otettiin annettuna,<br />
eikä siihen liitetty epäröintiä ja selityksiä.<br />
Ikääntyminen tarjoutuu yhtenä mahdollisena ja<br />
kulttuurisesti jaettuna tulkintatapana selittää yksinäisyyden<br />
tunteita. Samalla tavalla iäkkäät työntekijät<br />
tukeutuvat ikääntymiseen selittäessään<br />
työssä väsymistään ja kiireen tuntua. Nuoremmat<br />
ihmiset saattavat antaa samanlaisille tunteille<br />
– niin yksinäisyydelle kuin väsymiselle ja työkiireelle<br />
– jonkun toisen selityksen. (Charpentier &<br />
Järnefelt 2002, 70; Julkunen 2003, 40.)<br />
Toisenlaisessa yhteydessä yksinäisyyden tunteita<br />
ei otettu annettuina. Yksinäisyyden syyt<br />
saattoivat poiketa kulttuurisesti luonnollisena<br />
ja normaalina pidetystä ymmärryksestä, jolloin<br />
puhujat turvautuivat erilaisiin perusteluihin. He<br />
selittivät, miksi kokivat yksinäisyyttä, vaikka se<br />
ei ehkä kyseisessä tilanteessa ollut odotettavaa.<br />
Puheeseen tuli mukaan usein epäröintiä ja<br />
neuvotteleva sävy. Se, että yksinäisyyttä ei nähty<br />
luonnollisena tällaisessa kontekstissa, nosti esille<br />
vastuullisuusteeman. Vaade toimia yksinäisyyttä<br />
lievittävällä tavalla kohdistettiin yksinäisen ihmisen<br />
itsensä lisäksi muihin ihmisiin sekä laajemmin<br />
yhteiskuntaan.<br />
Yksinäisyydestä puhuttiin haastatteluissa usein<br />
erontekojen ja kontrastointien kautta. Vastakkain<br />
asetettiin nykyhetken tilanne ja aikaisemmat elämänvaiheet<br />
tai toisaalta ikääntyneet ja nuoremmat<br />
ihmiset (vrt. Lallukka 2000, 170). Vanhuuden<br />
yksinäisyyttä näyttää olevan vaikea pukea<br />
sanoiksi ilman vertailua muihin ikäkausiin.<br />
Yhteiskunnan rooli yksinäisyydestä puhuttaessa<br />
on ollut esillä myös aikaisemmissa tutkimuksissa.<br />
Samalla tavalla kuin tässä artikkelissa ovat Anne-<br />
Maria Kuvajan (1992, 148) tutkimuksen yksinäiset<br />
ihmiset arvostelleet sosiaali- ja terveydenhuoltoa<br />
siitä, että se ei vastaa yksinäisyysongelmaan.<br />
Tässä artikkelissa haastatellut näkivät yksinäisyyden<br />
ainakin osittain olevan lievitettävissä yhteiskunnan<br />
toiminnan avulla (vrt. Perlman 1988,<br />
212). Yhteiskunnan toivottiin antavan iäkkäille<br />
puitteet ja mahdollisuuden osallistua erilaisiin<br />
virkistystapahtumiin. Iäkkäiden ulkopuolisuuden,<br />
hyödyttömyyden tai tarpeettomuuden tunteita<br />
ei voida kuitenkaan yksin poistaa toimintamahdollisuuksia<br />
lisäämällä. Laajempi yhteiskunnallisen<br />
ja kulttuurisen ilmapiirin muuttuminen voisi<br />
sitä vastoin vähentää iäkkäiden kokemuksia siitä,<br />
että heidän elämällään ei ole enää tarkoitusta<br />
(Killeen 1998, 763; McInnis & White 2001, 133;<br />
van der Geest 2004, 94).<br />
Sosiaalisten suhteiden väheneminen tai sosiaalisessa<br />
verkostossa tapahtuneet muutokset olivat<br />
usein esillä haastateltavien puheessa. Monessa<br />
aikaisemmassa tutkimuksessa on nostettu esille<br />
uusien ystävyyssuhteiden solmimisen tukemisen<br />
tärkeys lievitettäessä yksinäisyyttä (Perlman<br />
1988, 212; Cattan & White & Bond & Learmouth<br />
2005, 54-55; Martina & Stevens 2006).<br />
Kuitenkaan uusien ihmissuhteiden luominen<br />
iäkkäänä ei ole yhtä helppoa kuin nuorempana.<br />
Jättäytyminen aikaisemmankaltaisen elämäntyylin<br />
ulkopuolelle ja sosiaalisten tilanteiden välttäminen<br />
nosti esille myös irtautumisen teeman.<br />
Uusia ihmissuhteita ei monikaan haastateltavista<br />
enää sanonut aktiivisesti etsivänsä tai toivovansa.<br />
Laura Carstensen (1995, 155) puhuu samasta<br />
asiasta. Hän sanoo, että iäkkään ihmisen tiedostaessa<br />
tulevaisuutensa rajallisuuden nousee