05.01.2015 Views

Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

SHOW MORE
SHOW LESS

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

115<br />

artikkelit<br />

”Yksinäisyys ja vanhuus...”<br />

ainoa yksinäisyydestä kärsivä. Jos yksinäisyyden<br />

näkee kohtaavan kaikkia iäkkäitä, siitä puhuminen<br />

on helpompaa. Kun yksinäisyys johtuu jostain<br />

muusta tekijästä kuin omasta toiminnasta,<br />

sen kokeminen ei ole niin syyllistävä ja hävettävä<br />

asia. Kuitenkin aikaisemmat tutkimukset ovat<br />

nostaneet voimakkaasti esille yksinäisyyden häpeällisyyden<br />

leiman. Ihmiset eivät ole halukkaita<br />

puhumaan omasta yksinäisyydestään ja joskus<br />

myös kieltävät sen. (Rokach & Brock 1997, 287;<br />

Killeen 1998, 763; McInnis & White 2001, 134-<br />

135.) Tässä artikkelissa luonnollisuuspuheen yhteydessä<br />

ei häpeällisyys noussut esille.<br />

Ikääntyminen näyttää olevan voimakas ja hyväksyttävä<br />

selitys yksinäisyyden tunteille. Yhteys<br />

korkean iän ja yksinäisyyden välillä otettiin annettuna,<br />

eikä siihen liitetty epäröintiä ja selityksiä.<br />

Ikääntyminen tarjoutuu yhtenä mahdollisena ja<br />

kulttuurisesti jaettuna tulkintatapana selittää yksinäisyyden<br />

tunteita. Samalla tavalla iäkkäät työntekijät<br />

tukeutuvat ikääntymiseen selittäessään<br />

työssä väsymistään ja kiireen tuntua. Nuoremmat<br />

ihmiset saattavat antaa samanlaisille tunteille<br />

– niin yksinäisyydelle kuin väsymiselle ja työkiireelle<br />

– jonkun toisen selityksen. (Charpentier &<br />

Järnefelt 2002, 70; Julkunen 2003, 40.)<br />

Toisenlaisessa yhteydessä yksinäisyyden tunteita<br />

ei otettu annettuina. Yksinäisyyden syyt<br />

saattoivat poiketa kulttuurisesti luonnollisena<br />

ja normaalina pidetystä ymmärryksestä, jolloin<br />

puhujat turvautuivat erilaisiin perusteluihin. He<br />

selittivät, miksi kokivat yksinäisyyttä, vaikka se<br />

ei ehkä kyseisessä tilanteessa ollut odotettavaa.<br />

Puheeseen tuli mukaan usein epäröintiä ja<br />

neuvotteleva sävy. Se, että yksinäisyyttä ei nähty<br />

luonnollisena tällaisessa kontekstissa, nosti esille<br />

vastuullisuusteeman. Vaade toimia yksinäisyyttä<br />

lievittävällä tavalla kohdistettiin yksinäisen ihmisen<br />

itsensä lisäksi muihin ihmisiin sekä laajemmin<br />

yhteiskuntaan.<br />

Yksinäisyydestä puhuttiin haastatteluissa usein<br />

erontekojen ja kontrastointien kautta. Vastakkain<br />

asetettiin nykyhetken tilanne ja aikaisemmat elämänvaiheet<br />

tai toisaalta ikääntyneet ja nuoremmat<br />

ihmiset (vrt. Lallukka 2000, 170). Vanhuuden<br />

yksinäisyyttä näyttää olevan vaikea pukea<br />

sanoiksi ilman vertailua muihin ikäkausiin.<br />

Yhteiskunnan rooli yksinäisyydestä puhuttaessa<br />

on ollut esillä myös aikaisemmissa tutkimuksissa.<br />

Samalla tavalla kuin tässä artikkelissa ovat Anne-<br />

Maria Kuvajan (1992, 148) tutkimuksen yksinäiset<br />

ihmiset arvostelleet sosiaali- ja terveydenhuoltoa<br />

siitä, että se ei vastaa yksinäisyysongelmaan.<br />

Tässä artikkelissa haastatellut näkivät yksinäisyyden<br />

ainakin osittain olevan lievitettävissä yhteiskunnan<br />

toiminnan avulla (vrt. Perlman 1988,<br />

212). Yhteiskunnan toivottiin antavan iäkkäille<br />

puitteet ja mahdollisuuden osallistua erilaisiin<br />

virkistystapahtumiin. Iäkkäiden ulkopuolisuuden,<br />

hyödyttömyyden tai tarpeettomuuden tunteita<br />

ei voida kuitenkaan yksin poistaa toimintamahdollisuuksia<br />

lisäämällä. Laajempi yhteiskunnallisen<br />

ja kulttuurisen ilmapiirin muuttuminen voisi<br />

sitä vastoin vähentää iäkkäiden kokemuksia siitä,<br />

että heidän elämällään ei ole enää tarkoitusta<br />

(Killeen 1998, 763; McInnis & White 2001, 133;<br />

van der Geest 2004, 94).<br />

Sosiaalisten suhteiden väheneminen tai sosiaalisessa<br />

verkostossa tapahtuneet muutokset olivat<br />

usein esillä haastateltavien puheessa. Monessa<br />

aikaisemmassa tutkimuksessa on nostettu esille<br />

uusien ystävyyssuhteiden solmimisen tukemisen<br />

tärkeys lievitettäessä yksinäisyyttä (Perlman<br />

1988, 212; Cattan & White & Bond & Learmouth<br />

2005, 54-55; Martina & Stevens 2006).<br />

Kuitenkaan uusien ihmissuhteiden luominen<br />

iäkkäänä ei ole yhtä helppoa kuin nuorempana.<br />

Jättäytyminen aikaisemmankaltaisen elämäntyylin<br />

ulkopuolelle ja sosiaalisten tilanteiden välttäminen<br />

nosti esille myös irtautumisen teeman.<br />

Uusia ihmissuhteita ei monikaan haastateltavista<br />

enää sanonut aktiivisesti etsivänsä tai toivovansa.<br />

Laura Carstensen (1995, 155) puhuu samasta<br />

asiasta. Hän sanoo, että iäkkään ihmisen tiedostaessa<br />

tulevaisuutensa rajallisuuden nousee

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!