Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

23
goineen (de Jong Gierveld & Kamphuis 1985) kehittämä de Jong Gierveld Loneliness
Scale. 3 Mittari on tarkoitettu erityisesti iäkkäiden ihmisten yksinäisyyden tarkasteluun
(de Jong Gierveld & van Tilburg 2006). 4
Vaikka mittareiden käyttö on tavallista kvantitatiivisissa tutkimuksissa, suuressa
osassa tutkimuksista yksinäisyyden tunteita on tarkasteltu suorien kysymysten
avulla. On kysytty esimerkiksi ”tunnetteko itsenne yksinäiseksi” (Holmén ym. 1999,
Lampinen ym. 2006, Ollonqvist ym. 2008), ”kuinka usein tunnette yksinäisyyttä”
(Victor ym. 2005a), ”kärsittekö yksinäisyydestä” (Savikko ym. 2005, Routasalo ym.
2006) tai ”kuinka monena päivänä viime viikolla tunsitte olevanne yksinäinen” (Koropeckyj-Cox
1998, Schnittker 2007).
Mittareiden ja suorien kysymysten kyvystä mitata yksinäisyydentunteita on
keskusteltu jonkin verran. Molemmilla tavoilla näyttää olevan omat vahvuutensa
ja heikkoutensa. Mittarit sisältävät kysymyksiä sosiaalisista suhteista eikä niissä
useinkaan mainita yksinäisyyden käsitettä. Mittareissa naamioidaan se, mitä ollaan
mittaamassa, jolloin oletetaan, että sosiaalisesti hyväksyttyjen ja houkuttelevien vastaus
ten määrä vähenee. (Russell 1982, Pinquart ja Sörensen 2001, Victor ym. 2005a.)
Toisaalta yksinäisyyden käsitteen mainitsematta jättäminen nostaa esille kysymyksen
mittarin kyvystä tavoittaa nimenomaan yksinäisyyden kokemuksia. Se herättää
myös kysymyksen siitä, onko eettisesti ongelmallista tulkita tutkittavaa yksinäiseksi
sellaisten kysymysten perusteella, joissa ei yksinäisyyttä mainita lainkaan (Jylhä &
Saarenheimo 2010). Victor työtovereineen (2005a) kritisoikin mittareiden käytössä
sitä, että niissä tehdään oletuksia yksinäisyyden sisällöstä, sille annetuista merkityksistä
sekä yksinäisyyden ja sosiaalisten suhteiden välisestä yhteydestä. Ihmisen omat
ja ehkä toisenlaiset yksinäisyydelle annetut merkitykset jäävät mittareita käytettäessä
ulkopuolelle. Myös mittareiden kulttuurispesifisyyttä on kritisoitu (Jylhä 2004, Victor
ym. 2005a).
Suorien kysymysten hyvinä puolina Victor kumppaneineen (2009, 56) mainitsee
niiden helppokäyttöisyyden ja hyväksyttävyyden. Kun yksinäisyydestä kysytään
suoraan, tulosten on nähty perustuvan ihmisen omaan arvioon yksinäisyydestään.
Samalla yksinäisyys saa erilaisia näkökulmia ja merkityksiä. (Holmén & Furukawa
2002, Victor ym. 2005a.) Holmén ja Furukawa (2002) korostavat suorien yksittäisten
3 Mittari sisältää 11 väittämää, joista viisi käsittelee sosiaalista yksinäisyyttä ja kuusi emotionaalista
yksinäisyyttä. Yksinäisyyden jakaminen näin perustuu Weissin (1973) teoriaan sosiaalisesta ja
emotionaalisesta yksinäisyydestä. Väittämistä viisi on muotoiltu myönteisiksi kuten ”Voin soittaa
ystävilleni aina kun tarvitsen heitä” (kysymys 11) ja kuusi kielteisiksi kuten ”Tunnen usein olevani
hyljätty” (kysymys 10). Väittämiin otetaan kantaa joko kolmiportaisen tai viisiportaisen asteikon
mukaan: kyllä!, kyllä, jossain määrin, ei, ei! Tai: kyllä, jossain määrin, ei. (de Jong Gierveld
& van Tilburg 2006.)
4 Tarkemmin mittareista ja niiden vertailusta Victor ym. 2009, 55–66.
Vanhuus ja yksinäisyys