Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

49
ollut ulkona samalla tavalla seurattavia asioita tai tapahtumia kuin kesällä. Elinpiiri
pieneni sisätiloihin. Kesäaikaiseen yksinäisyyteen liittyvät selitykset paikantuivat
pääsääntöisesti sosiaalisten suhteiden vähenemiseen esimerkiksi siten, että läheiset
matkustelivat ja lomailivat, jolloin iäkäs ihminen jäi yksin ja osallistumisen ulkopuolelle.
Eräs kirjoittaja kuitenkin toi esille tuntevansa yksinäisyyttä kesälläkin siksi, että
yksinkertaisesti ei jaksa osallistua edes ilmaistapahtumiin (II NL 01, 114).
Muutokset omassa itsessä
Ja mä oon aina ennen lähtenyt, ja hirveen mielelläni, mut nyt mä oon tullu sellaiseks,
että, et mä niinku odotan, että joku kutsuis minut johonkin. (III NL 06, 110)
Ryhmäläisten haastatteluissa yksinäisyyden syyksi nimettiin myös se, että on itse
muuttunut ikääntymisen myötä. Haastateltavat kokivat olevansa iäkkäinä jollain tavoin
erilaisia kuin mitä he olivat olleet aikaisemmin. Puhuttiin sisäisistä ja psyykkisistä
muutoksista sekä oman käytöksen ja luonteen muuttumisesta. Muutokset aiheuttivat
usein sen, että oli vaikea solmia uusia ihmissuhteita. Kuten lainauksessa
edellä, vähäistä aktiivisuutta ja sosiaalisia kontakteja perusteltiin aloitekyvyn heikentymisellä
tai toisaalla sillä, että uusien ajatusten vastaanottaminen oli hankalaa tai
että oli omien tapojensa orja (III NL 05, 110). Perusteluina nousi esille myös se, että
tekeminen ja tapahtumiin osallistuminen ei tuntunut enää samalla tavalla mielekkäältä
kuin aikaisemmin tai että laiskuus tai väsymys on muuttanut toimintatapoja
Luonteen muuttumisesta puhuttiin myös kriittisyyden tai varautuneisuuden lisääntymisenä.
Suhtautumisen uusiin ja vieraisiin ihmisiin kerrottiin muuttuneen,
jolloin esille nousi jopa uusien ihmissuhteiden välttäminen. Vieraiden ihmisten
kanssa vietetty aika saattoi olla hukkaan menetettyä aikaa (III NA 03, 111). Haastatellut
eivät kuitenkaan halunneet positioitua yksinomaan sosiaalisia suhteita välttäviksi
ihmisiksi vaan toivat esille nauttivansa muiden ihmisten seurasta. Osassa haastatteluissa
nousikin selkeästi esille, että kehen tahansa ihmiseen ei haluttu edes tutustua.
Emotionaalisesti tärkeiden ihmisten ja pelkästään liittymistarvetta tyydyttävien uusien
sosiaalisten kontaktien välillä oli merkittävä ero. Selitysten runsaus ja puheen
neuvotteleva sävy korostavat sitä, etteivät tällaiset yksinäisyysselitykset ole kulttuurissa
jaettuja eivätkä laajemmin yleistä ymmärrystä. Puhuessaan oman itsen muuttumisesta
iäkkäät ihmiset puhuivat omista subjektiivisista kokemuksistaan eivätkä he
esittäneet selityksiä kaikkia iäkkäitä ihmisiä koskettavina asioina.
Vanhuus ja yksinäisyys