Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

52
joitti teatterissa käyntejä ja jaksamattomuus tai kykenemättömyys esti osallistumista
erilaisiin harrastuksiin ja tapahtumiin. Samalla tavalla ihmissuhteiden ja sosiaalisuuden
vähenemisen nähtiin muuttaneen elämää ja aiheuttaneen tunteen elämän pysähtymisestä
sekä ihmissuhteiden ulkopuolelle jäämisestä. Myös ryhmäläisten haastatteluissa
puhuttiin tekemisen puutteesta, mutta myös siitä, että on syystä tai toisesta
menettänyt kiinnostuksen osallistua erilaisiin tapahtumiin ja tapaamisiin.
Yksinäisyyden yhteydessä ryhmäläiset puhuivat ja kirjoittivat myös aikaansaamattomuudesta,
aloitekyvyttömyydestä, jaksamattomuudesta tai haluttomuudesta
kuten lainauksessa edellä. Tällaiset kuvaukset ovat lähellä kuvauksia kiinnostuksen
kohteiden ja mielihyvän kokemisen menettämisestä, jotka ovat psykiatrisessa kirjallisuudessa
masennuksen kriteerejä. Ei kuitenkaan näytä siltä, että iäkkäät ihmiset
tulkitsisivat yksinäisyyttä masennuksena, mutta yksinäisyys sävyttyy osittain myös
masentuneisuutena ja alakuloisuutena. Vaikka aineistoissa käsiteltiin elämän mielekkyyden
menettämistä, itsemurha oli eksplisiittisesti harvoin esillä. Tällöin puhuttiin
tai kirjoitettiin toisen ihmisen itsemurha-ajatuksista ja tuotiin esille, että itse ei ajattele
tällaista vaihtoehtoa.
Turhuuden, arvottomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia
Mutta ei tänä päivänä vanhusta tarvita, ei minua tarvita enää. (.) Kylä asian laita
näin on. (HP: Hmm) Voidaan sitä korupuheissa sanoa, (.) vuosia täytän ja niin
edespäin, pitkää ikää, ne on korulauseista, (.) mutta ei sitä kukaan tartte. (III ML
07, 113)
Turhuuden, hyödyttömyyden ja arvottomuuden tunteita sanottiin aiheuttavan sen,
että ei ole omaa paikkaa tai tehtävää lähiyhteisössä tai iäkkäällä ihmisellä ei ole tarkoitusta
yhteiskunnassa. Tarpeettomuutta tarkasteltiin kahdesta näkökulmasta. Toisaalta
kerrottiin, että ei ole toiminnallisesti tai yhteiskunnan näkökulmasta tärkeä,
ja toisaalta, että ei ole emotionaalisesti tärkeä tai tarpeellinen kenellekään: Minua ei
tarvita täällä (.) minä olen elämäntyöni tehnyt […] Ei tarvi ystävät eikä sukulaiset. […]
Ei minusta oo hyötyä kenellekään. (III ML 07, 113.) Kuvaus siitä, että iäkäs ihminen ei
näe omalla elämällään olevan edes hänelle itselleen merkitystä, tuo esille voimakkaita
turhuuden ja arvottomuuden tunteita.
Arvottomuuden tunteita näyttivät aiheuttavan yhteiskunnan toimet. Iäkkäät ihmiset
positioitiin lisäkustannuksiksi ja ihmisiksi, joiden hyvinvointiin ei yhteiskunnassa
panosteta. Vaikka tällaista tilannetta ei haluttu hyväksyä, tuotiin esille tämän
olevan normaalia nyky-yhteiskunnassa. Iän lisääntyessä ihmisen arvostus vähenee.
Osallisuuden kokemuksen menettäminen oli esillä ryhmäläisten haastatteluissa.
Kerrottiin, että ikääntyneenä ei ole samalla tavalla mahdollista osallistua lähiym-
Hanna UOTILA