Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
19<br />
2.3 Yksinäisyyden käsite ja lähikäsitteet<br />
Yksinäisyyttä on aikaisemmissa tutkimuksissa määritelty monella tavalla ja siihen on<br />
liitetty erilaisia sisältöjä (Nilson ym. 2006, Rosedale 2007). Osa tutkijoista on antanut<br />
yksinäisyydelle rajatun ja tiukan määritelmän ja osa kuvailee yksinäisyyden piirteitä<br />
ja sisältöjä edes pyrkimättä määrittelemään käsitettä tarkasti. (Liite 1.) Yksinäisyyden<br />
käsite näyttää olevan moniulotteinen ja sillä on monia erilaisia ilmentymiä tilanteista<br />
ja tulkinnoista riippuen. Vaikka yksinäisyydelle annetut merkitykset voivat vaihdella<br />
ja sillä voidaan viitata eri tilanteissa jossain määrin eri asioihin, annetut merkitykset<br />
osittain myös muistuttavat toisiaan.<br />
Tutkimuksissa viitataan usein Weissin (1973) sekä Peplaun ja Perlmanin (1982b)<br />
yksinäisyydelle antamiin sisältöihin ja määrittelyihin, joita on myös tulkittu eri tavoin<br />
(esim. de Jong Gierveld & Havens 2004, Dykstra & de Jong Gierveld 2004). Weissin<br />
(1973) teoria perustuu oletukseen, että sosiaalisten suhteiden puuttuminen aiheuttaa<br />
yksinäisyyden tunteita. Hän jakaa yksinäisyyden emotionaaliseen ja sosiaaliseen<br />
eristäytymiseen. Emotionaalista yksinäisyyttä aiheuttaa läheisen kiintymyssuhteen<br />
tai intiimin kiintymyksenkohteen kuten puolison tai elämänkumppanin menettäminen<br />
tai sen puuttuminen. Yksinäisyyttä ei voi poistaa mikä tahansa ihmissuhde,<br />
vaan ainoastaan emotionaalisesti läheinen kiintymyssuhde. Sosiaalisen yksinäisyyden<br />
Weiss näkee johtuvan sosiaalisten kontaktien ja sosiaalisen vuorovaikutuksen<br />
vähäisyydestä tai täydellisestä poissaolosta tai yhteydentunteen puutteesta. Se voi olla<br />
puutetta ystävistä, naapureista tai työkavereista, jolloin sosiaalisen vuorovaikutuksen<br />
lisääntyminen ja sosiaalisen verkoston laajentuminen lievittävät tai poistavat yksinäisyyttä.<br />
(Weiss 1973.)<br />
Peplaun ja Perlmanin (1982b) lähtökohta on toisenlainen. He eivät ole rakentaneet<br />
teoriaa yksinäisyyden sisällöistä vaan lähestyneet yksinäisyyttä muiden tekemien<br />
määritelmien pohjalta. He ovat koonneet aikaisemmissa sosiaalitieteellisissä tutkimuksissa<br />
käytettyjä yksinäisyyden määritelmiä ja muodostaneet niiden perusteella<br />
yhteenvedon yksinäisyydelle tyypillisistä piirteistä. Määritelmistä he löysivät kolme<br />
tekijää, jotka yhdistävät yksinäisyyden kuvauksia. Heidän mukaansa 1) yksinäisyys<br />
on seurausta sosiaalisten suhteiden vajeesta, 2) se on subjektiivinen kokemus, joka ei<br />
tarkoita samaa kuin objektiivisesti havaittava sosiaalinen eristäytyminen ja 3) se on<br />
epämiellyttävä ja satuttava kokemus. (Peplau & Perlman 1982b.)<br />
Yksinäisyyteen liitetään usein kielteisiä merkityksiä. Killeen (1998) puhuu artikkelissaan<br />
ahdingosta, masentuneisuudesta sekä erillisyyden ja epäinhimillisyyden<br />
kokemuksista. Rook (1984) puolestaan korostaa vieraantumisen ja torjutuksi tulemisen<br />
kokemuksia sekä sitä, että ihminen kokee tulleensa väärinymmärretyksi. Kuitenkin<br />
se, että yksinäisyys kuvataan pelkästään epämiellyttävänä tunteena, kadottaa<br />
Vanhuus ja yksinäisyys
Change language