Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

43
kokemuksia ja antaa asioille merkityksiä. (Potter 1996, Gergen 1997, Wetherell 2001,
Burr 2003.) Kieli ymmärretään resurssiksi. Kielenkäyttäjä voi tilanteen mukaan valita
erilaisia ilmaisutapoja ja eri tilanteissa eri puhetavat ovat ymmärrettävämpiä tai sopivampia.
Valinnanvapautta rajaavat konteksti sekä diskursiiviset ja vuorovaikutukselliset
käytänteet sääntöineen. Kieli on tilannesidonnaista ja käyttäjästään riippuvaista.
(Potter & Wetherell 1987, Gergen 1997, Taylor 2001, Pietikäinen & Mäntynen 2009,
17–18.) Tässä tutkimuksessa tämä tarkoittaa sitä, että yksinäisyydelle annetut merkitykset
voivat sävyttyä eri tavoin eri tilanteissa. Erilaisista lähtökohdista ja erilaisissa
konteksteissa kerätyissä aineistoissa yksinäisyydestä puhuminen tai kirjoittaminen
mahdollistaa monenlaisten tulkintojen esille tulemisen.
Kieli tarjoaa järjestelmän jakaa kokemuksia, mutta kokemukset saavat merkityksensä
vasta vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Kieltä ei voida erottaa kontekstistaan,
jossa se on tuotettu. Puhe tai kirjoitettu teksti on aina suunnattu jollekin,
joko läsnä olevalle tai kuvitteelliselle kuulijalle tai lukijalle, mikä vaikuttaa siihen
millaisia merkityksiä tuotetaan ja millaisia painotuksia asioille annetaan. Eri yhteyksissä
ja eri kanssakäymisen muodoissa selonteot voivat olla erilaisia. (Taylor 2001,
Maybin 2001, Lähteenmäki 2002, Burr 2003.) Puhuttaessa haastattelijalle tai kirjoitettaessa
mielipidekirjoitusta yksinäisyys voi näyttäytyä erilaisena. Puhetilanne on
ainutlaatuinen ja merkitykset syntyvät puhujan ja kuulijan tai kirjoittajan ja lukijan
välisessä vuorovaikutuksessa. Mitä kielellä tehdään ja miten sitä käytetään, vaihtelee
kontekstin mukaan. Kulttuuri tarjoaa mahdollisuuden ammentaa erilaisia käytettävissä
olevia merkityksiä, mutta kulttuurin ehdoilla tulemme myös ymmärretyiksi.
Kulttuurissa esillä olevat puhetavat vaikuttavat yksittäisen ihmisen tapaan puhua ja
siihen miten hän merkityksellistää tai miten on mahdollista merkityksellistää erilaisia
asioita. (Pietikäinen & Mäntynen 2009.)
Sosiaalinen konstruktionismi itsessään ei kuitenkaan tarjoa työkaluja aineiston
lukemiseen ja analysoimiseen, vaan tässä kohdin olen tukeutunut diskurssianalyyttiseen
lähestymistapaan. Diskurssianalyysiä voidaan pitää sateenvarjoterminä, joka
sisältää erilaisia lähestymistapoja kielen ja vuorovaikutustilanteiden tutkimiseen
(Wood & Kroger 2000, Edley 2001, Taylor 2001, Nikander 2008). Diskurssianalyysin
perusoletukset pohjautuvat sosiaaliseen konstruktionismiin.
Tarkoitan tässä diskurssianalyysillä sellaista analyysitapaa, jossa tarkastelun kohteena
ovat moninaiset kielenkäytön tavat ja jossa kielenkäyttöä tutkitaan vuorovaikutuksellisena,
toisiin ihmisiin suuntautuneena toimintana (Suoninen 2002). Diskurssianalyysi
ei kuitenkaan ole tiukka analyysimetodi, vaan sitä voidaan soveltaa monilla
eri tavoilla. Eri sovellukset ovat kuitenkin kiinnostuneet yhtälailla kielenkäytön tutkimisesta
ja erityisesti siitä, miten sosiaalinen todellisuus rakentuu kielenkäytössä.
Analyysissä voidaan tarkastella esimerkiksi kielen rakennetta, tyyliä, järjestystä tai
Vanhuus ja yksinäisyys