Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

26
3.3 Yksinäisyyden taustatekijät ikääntyessä
3.3.1 Leskeytyminen, yksin asuminen ja vähäiset ihmissuhteet
Yksinäisyyden ja siviilisäädyn keskinäistä suhdetta on tutkittu runsaasti. Useimmissa
tutkimuksissa todetaan leskien olevan kaikkein yksinäisin ihmisryhmä ja naimisissa
olevat ihmiset ovat vähiten yksinäisiä (Holmén ym. 1992, Jylhä 2004, Savikko
ym. 2005, Victor ym. 2005a, b, Tiikkainen 2006, Heikkinen & Kauppinen 2011). Naimattomien
ja eronneiden ihmisten keskuudessa yksinäisyyden on raportoitu olevan
lähes yhtä yleistä (Savikko ym. 2005, Victor 2005b).
Yksin asumisen on tutkimuksissa todettu altistavan yksinäisyyden kokemuksille
(Jylhä 2004, Savikko ym. 2005, Routasalo ym. 2006). Kuitenkin sillä kenen kanssa
asuu, näyttää olevan merkitystä yksinäisyyden tunteisiin. de Jong Gierveldin ja
van Tilburgin (1999) mukaan nimenomaan puolison kanssa asuvat ihmiset kokevat
yksinäisyyttä vähemmän kuin yksin tai muiden kanssa asuvat. Jonkun muun kuin
puolison kanssa asuminen ei välttämättä vähennä yksinäisyyden tunteita ja ihminen
voi olla jopa yksinäisempi asuessaan jonkun toisen kanssa kuin jos asuisi yksin
(Greenfield & Russell 2010).
Victor tutkimusryhmineen (2000) tuo esille yksin asumiseen toisen näkökulman.
He puhuvat yksin asumisen myönteisistä puolista, jolloin yksin asumisen myötä tuleva
yksinolo on toivottua eikä siihen liity kielteisiä yksinäisyyden tunteita. Tästä näkökulmasta
tutkimustietoa on vielä vähän.
Sosiaalisten suhteiden vaikutusta yksinäisyyden kokemuksiin on tarkasteltu monesta
näkökulmasta. Vähäiset sosiaaliset kontaktit on useissa tutkimuksissa liitetty
yksinäisyyden tunteisiin (de Jong Gierveld 2003, Drageset 2004, Iecovich ym. 2004,
Tiikkainen 2006). Toisaalta iäkkäät ihmiset eivät välttämättä ole yksinäisiä, vaikka
kontaktit perheeseen ja ystäviin ovat vähäisiä. Tällöin ihminen voi hyväksyä rajoitukset
ja menetykset ikään kuuluvina asioina ja olla tyytyväinen jäljellä oleviin ihmissuhteisiin.
(Bondevik & Skogstad 1996.) Määrää tärkeämpää onkin tyytyväisyys
olemassa oleviin sosiaalisiin kontakteihin. Yksinäisyyttä kokevat ne, jotka toivovat
useampia tai tiiviimpiä sosiaalisia kontakteja kuin mitä heillä on. (Holmén ym. 1992,
Long & Martin 2000, Victor ym. 2000, Pinquart & Sörensen 2001, Routasalo ym.
2006.)
Victor kollegoineen (2000) toteaa, että perhesuhteet hallitsevat iäkkäiden ihmisten
ihmissuhteita. Suhde puolisoon on keskeinen ja puolisoiden toisilleen tarjoama
kumppanuus ja tuki voi vähentää iäkkään ihmisen tarvetta hankkia muita sosiaalisia
suhteita (Stevens & Westerhof 2006). Ihmisten, jotka ovat tyytyväisiä suhteeseen
puolisoonsa, on raportoitu olevan vähemmän yksinäisiä kuin heidän, jotka eivät koe
Hanna UOTILA