Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

59
luovalle työlle ja sitä tarkasteltiin pääsääntöisesti kulttuurihenkilöiden haastatteluartikkeleissa.
Yksinolo mahdollisti oman rauhan ja hiljaisuuden, mitä ilman kirjoittaminen
tai maalaaminen ei olisi mahdollista. Yksinäisyys ei kuitenkaan ollut pelkästään
vaatimus työn tekemiselle, siitä puhuttiin myös nautintona ja autuaana olotilana.
Yksinäisyyteensä tyytyväinen ihminen kuvattiin aktiivisena, kolmatta ikää elävänä
ja yksinäisyyden itse valinneena ihmisenä.
Vaade yksinäisyyden lievittämisestä
Yksinäisten vanhusten asiassa eivät tutkimusten rahoittaminen tai kahvilapalvelut
riitä. Niin äänestäjien kuin päättäjienkin ihmisjärki ja sydän ovat toivottavasti sen
verran tallella, että tutkimatta ja tilastoimatta tiedetään, mitä tarvitaan. […] Laitetaan
rahat lisäämään tekeviä ja asiansa osaavia käsiä, näkeviä silmiä ja kuulevia
korvia. (IV HS 8.5.2006, lääkärin kolumni, 120)
Yksinäisyyden lievittäminen oli lehtikirjoituksissa, erityisesti Helsingin Sanomissa,
yksi keskeinen teema käsiteltäessä yksinäisyyttä. Teksteissä korostui yksimielisyys
siitä, että iäkkäiden ihmisten yksinäisyyttä pitää tavalla tai toisella pyrkiä lievittämään.
Yksinäisyyden lievittämisen tärkeyttä perustellessa syyt ja perspektiivit vaihtelivat.
Keskeisenä perusteluna oli yksinäisyyden epämiellyttävyys ja siitä aiheutuvat
kielteiset seuraukset ihmisille itselleen. Yhteiskunnan näkökulmasta yksinäisyyden
lievittämisen kerrottiin vähentävän terveydenhoitokustannuksia. Taloudelliset perustelut
olivat esillä sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien ihmisten ja tutkijoiden
puheessa. Argumentoimalla taloudellisilla säästöillä kirjoittajat saattoivat pyrkiä
kiinnittämään tehokkaammin päättäjien huomion yksinäisyyden lievittämisen tärkeyteen.
Lehdissä tehtiin monenlaisia ehdotuksia yksinäisyyden lievittämiseksi. Osa ehdotuksista
oli laajoja ja kosketti kollektiivisesti kanssaihmisiä kuten ehdotus, että tervehtiminen
ja muutaman sanan vaihtaminen naapurin vanhuksen kanssa voisi olla
hyvä alku (IV HS 12.3.2006, toimittajan kolumni, 119). Osa taas oli yksittäisiä, pragmaattisia
ja suhteellisen naiiveja. Ehdotettiin esimerkiksi bussien alennuslippujen,
radio-ohjelmien monipuolisemman tarjonnan tai lemmikkieläimen hankkimisen
olevan ratkaisu yksinäisyysongelmaan. Vaikka iäkkään ihmisen rooli rakentui lehtiteksteissä
passiivisena, yksinäisyyden lievittämisessä myös heidän odotettiin toimivan.
Yksinäisiä ihmisiä kehotettiin etsimään kontakteja, ryhtymään kirjeenvaihtoon
ja pyydystämään netistä kohtalotovereita (IV HS 11.10.2004, toimittajan kolumni,
119). Näyttää siltä, että minkä tahansa toiminnan ja millaisen sosiaalisen kontaktin
hyvänsä ajateltiin lievittävän yksinäisyyttä.
Vanhuus ja yksinäisyys