Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

116
artikkelit
”Yksinäisyys ja vanhuus...”
esille emotionaalisesti tärkeiden ihmissuhteiden
merkitys. Vastaavasti motivaatio hakeutua
uusien sosiaalisten kontaktien pariin vähenee.
Toive sosiaalisista kontakteista voi vähentyä samalla
kun olemassa olevat kontaktit vähenevät
(Perlman 1988, 206). Toisaalta tilanteille annetut
merkitykset voivat muuttua kognitiivisten muutosten
myötä tai esimerkiksi kuulon heikentyminen
saattaa vähentää ihmisen halua osallistua
sosiaalisista kanssakäymistä vaativiin tilaisuuksiin.
Yksinäisyydelle annetut selitykset ja merkitykset
pohjautuvat tässä artikkelissa haastateltavien
omiin kokemuksiin. Puhujat ilmaisivat kärsivänsä
yksinäisyydestä, jolloin lähtökohtaisesti mukana
ei ollut ihmisiä, jotka eivät olleet yksinäisiä. Vaikka
aineisto olisi kerätty sattumanvaraisemmin, tulokset
eivät välttämättä olisi olleet kovin erilaisia,
sillä yksinäisyyden on nähty olevan universaali
ja lähes kaikkia ihmisiä jollain tavoin tai jossain
elämänvaiheessa koskettava asia (Donaldson &
Watson 1996, 952; Killeen 1998, 763; Rokach
& Neto 2005, 477). Osa artikkelin puhujien
tuottamista selityksistä nojaa kulttuurissa esillä
oleviin selitysmalleihin, jotka ovat kaikkien ihmisten
käytettävissä riippumatta siitä, kokeeko itse
yksinäisyyttä. Toisaalta julkisuudessa esillä olevat
puhetavat olisivat saattaneet korostua ja oman
itsen muuttumiseen liittyvät teemat jäädä vähemmälle,
jos haastateltavina olisi ollut ihmisiä,
jotka eivät itse kärsi yksinäisyydestä.
Haastateltavien mielestä ikääntyminen itsessään
sisältää yksinäisyyden tunteita lisääviä tekijöitä.
Haastateltavat puhuivat monista asioita, jotka
ovat olleet esillä myös julkisessa keskustelussa.
Yksin asuminen, leskeytyminen, sosiaalisten suhteiden
vähyys ja terveyden heikkeneminen otetaan
usein annettuina yksinäisyyttä aiheuttavina
asioina, aivan kuten julkisessa puheessa on kuultu.
Kuitenkin julkisuudessa esitetyt voimakkaat
kannanotot eivät ole haastateltujen puheessa
samalla tavalla esillä hätkähdyttävinä esimerkkeinä.
Kampanjamainosten vavahduttavat iskulauseet
– ei ketään, jonka pyytäisi käymään, paitsi
kuolema (HelsinkiMissio) – tuovat esille hyvin
voimakkaan ja kielteisen kuvan iäkkäiden yksinäisyydestä.
Julkisuudessa ihmissuhteiden puuttuminen
on merkittävä ja usein ainoa selitys
yksinäisyydelle, ja iäkkäiden läheisiä syyllistetään
yhteydenpidon vähäisyydestä.
Tämän tutkimuksen mukaan yksinäisyys saa lisäksi
toisenlaisia piirteitä. Yksinäisyydestä puhuttiin
myös hetkellisenä, tilanteisena ja lievänä, eikä
se aina hallitse iäkkään elämää julkisuuspuheen
antaman kuvan tavoin. Omaan itsen tai muiden
ihmisten käyttäytymisen muuttuminen itseä
kohtaan vaativat usein lisäperusteluja haastateltujen
puheessa ja ne ovat osittain myös sellaisia,
joista ei lehdissä tai televisiossa ole juurikaan
puhuttu. Myös yhteiskunnan toiminnan merkitys
yksinäisyyskokemuksiin on harvoin esillä.
Julkisuuspuhe näyttää siis sivuuttavan nämä
yksinäisyyden aspektit. Yksinäisyyttä voi tuntea,
vaikka se ei ole objektiivisesti arvioiden oletettavaa,
ja vaikka yksinäisyyttä aiheuttavat tekijät
ovat toisten ihmisten silmiltä piilossa.
Viitteet
1
Ensimmäinen kirjain: N = nainen, M = mies. Toinen kirjan:
L = leski, A = avioliitossa, E = eronnut, N = naimaton.
Numerot ovat kirjoittajien tunnistenumeroita.
2
Käytetyt litteraatiomerkit: (.) tauko, (..) pidempi tauko,
[…] välistä poistettu tekstiä, alleviivaus painokas puhe, selventävät
huomautukset ovat suluissa. HP = haastattelija.
Kirjallisuus
Billig, Michael (1987) Arguing and thinking. A rhetorical
approach to social psychology. Cambridge: Cambridge
University Press.
Billig, Michael (1991) Ideology and opinions. Studies in
rhetorical psychology. London: Sage.
Burr, Vivien (2003) Social constructionism. London: Taylor
& Francis.
Carstensen, Laura L. (1995) Evidence for a life-span theory
of socioemotional selectivity. Current Directions in
Psychology Science 4 (5), 151-156.
Cattan, Mima & White, Martin & Bond, John & Learmouth,