Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

44
kuinka ihmistenvälinen ymmärrys, sosiaalinen elämä tai institutionaaliset käytännöt
ovat toteutettu, rakennettu ja uudelleen tuotettu (Nikander 2008).
Tässä tutkimuksessa käyttämäni diskurssianalyyttiset työkalut ovat pääsääntöisesti
peräisin brittiläisestä suuntauksesta, jota kutsutaan myös diskurssiiviseksi
psykologiaksi. Suuntaus painottuu Potterin ja Wetherellin (1987) ajatuksiin. Lähestymistavassa
korostetaan kielenkäytön todellisuutta rakentavaa luonnetta, useiden
rinnakkaisten ja osittain kilpailevien merkityssysteemien olemassaoloa, puheen
kontekstisidonnaisuutta ja kielen seurauksia tuottavaa luonnetta (Jokinen ym. 1993).
Diskurssianalyysissä tarkastellaan kieltä, jota käytetään moninaisiin tarkoituksiin.
Potterin ja Wetherellin (2001) mukaan osa asioista, mitä kielellä tehdään, on yksityiskohtaisempia
(kuten tervehditään tai pyydetään) ja osa globaalimpia (kuten tietty
asia tai ihminen esitetään tietyllä tavalla tai tietynlaisena). Tapahtumille ja asioille
annetut merkitykset vaihtelevat niille annettujen tarkoitusten mutta myös tilanteiden
mukaan. Selonteot voivat olla toisistaan poikkeavia tai jopa ristiriitaisia. Vaihtelu on
usein tahatonta eivätkä ihmiset tarkoituksellisesti muuntele merkityksiä kontekstista
toiseen. Erilaiset selonteot ovat eri tilanteissa sopivampia ja siten asioille ja tilanteille
rakennetut merkitykset vaihtelevat. Sama ilmiö voidaankin kuvata monilla erilaisilla
tavoilla. (Edley 2001, Potter & Wetherell 2001.) Tämä puheen tai tekstin näkökulmien
erittely on keskeinen diskurssianalyysin idea (Kirsi 2004).
Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteenani oli tarkastella yksinäisyydelle annettuja
merkityksiä ”mitä”- ja ”miten”-kysymysten avulla (Jokinen & Juhila 1999).
Mitä-kysymyksen avulla tarkastelin, millaisia merkityksiä iäkkäät ihmiset ja lehtitekstien
kirjoittajat antoivat yksinäisyydelle. Miten-kysymyksillä olen vastannut siihen,
miten merkityksiä tuotettiin ja millaisia kielellisiä keinoja puhujat ja kirjoittajat
käyttivät rakentaessaan merkityksiä yksinäisyydelle.
Olen soveltanut diskurssianalyysia eri tavoin ja eri painotuksin eri aineistojen analysoinnissa.
Osittain olen käyttänyt samoja työkaluja ja osittain ne eroavat toisistaan.
Kaikissa neljässä osatutkimuksessa olen analysoinut aineistoissa rakennettuja merkityksiä
ja selityksiä esittäen ne sisällöllisen jaottelun mukaisesti merkitysulottuvuuksina,
näkökulmina tai teemoina. Tekemäni analyysin avulla olen nostanut esille usein
tai eniten esillä olevien merkitysten ja tulkintojen lisäksi myös sellaisia selityksiä ja
sisältöjä, jotka tuovat esille merkitysten moninaisuutta. (Luborsky 1994.) Analysoimalla
aineistoa näin olen pyrkinyt tarkastelemaan millaisia sisältöjä yksinäisyydelle
annetaan ja mistä asioista puhutaan tai kirjoitetaan, kun käsitellään yksinäisyyttä.
Yksityiskohtaisessa analyysissä olin kiinnostunut siitä, miten ihmiset puhuvat
ja kirjoittavat yksinäisyydestä. Kohdistin tarkastelun kielenkäytön vaihtelevuuteen,
kirjoitus- ja puhetyyleihin sekä kielenkäytön sävyihin (esim. Potter & Wetherell 1987,
Taylor 2001, Wetherell 2001). Ensimmäisen aineiston analyysi kohdistui retorisiin
Hanna UOTILA