Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

More documents

Recommendations

Info

65 kittava aihe ei lopulta noussut keskusteluun. Vaikka Russell näkee yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden samalla tavalla vältettävänä asiana, tämän tutkimuksen haastatteluissa yksinäisyydestä kysyttiin suoraan. Aina yksinäisyydestä ei ollut helppo puhua ja useampi tapaaminen haastateltavien kanssa olisi voinut syventää yksinäisyydestä käytyä keskustelua. 15 Kuitenkin Jolanki (2009) havaitsi tutkiessaan iäkkäiden ihmisten puhetta ikääntymisestä ja terveydestä, että iäkkäät ihmiset puhuivat myös aroista aiheista kuten yksinäisyydestä, vaikka siitä ei heiltä nimenomaan kysytty. Yksinäisyyden käsitteeseen liitetyt merkitykset voivat suomen kielessä ja suomalaisessa kulttuurissa olla erilaisia tai laajempia kuin muualla, jolloin emme liitä yksinäisyyteen niin leimaavia ja voimakkaan kielteisiä merkityksiä. Kun haastatteluissa puhutaan aroista ja kipeistä aiheista on syytä pohtia sitä, millainen vaikutus haastattelulla on haastateltaville. Joskus tällaisista asioista kysyminen voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä (Russell 1999) ja jossain tilanteissa haastattelu voi olla jopa vahingollinen iäkkäälle ihmiselle, sillä suostumus haastatteluun ei ole aina täysin vapaaehtoinen (Kayser-Jones & Koenig 1994). Yksinäinen ihminen saattaa suostua tutkimushaastatteluun joskus pelkästään siksi, että se tarjoaa hänelle mahdollisuuden sosiaaliseen vuorovaikutukseen, vaikkakin vain hetkeksi (Kayser- Jones & Koenig 1994). On vaikea arvioida, oliko tämän tutkimuksen haastateltaville haastattelusta haittaa tai kuinka moni lupautui haastatteluun sosiaalisen kontaktin vuoksi tai kuinka moni koki yksinäisyyden ja siitä puhumisen kipeänä ja arkana asiana. Muutamassa haastattelussa haastateltava herkistyi ikävistä ja koskettavista asioista puhuessaan samalla tavalla kuin Russell (1999) kuvaa artikkelissaan, mutta herkistymistä ei kuitenkaan yksiselitteisesti voida tulkita kielteisenä asiana. Haastattelu tarjosi mahdollisuuden purkaa ajatuksia ja kokemuksia, joihin tavalliset arkipäivän keskustelut eivät aina anna mahdollisuutta. Vaikka esillä oli hyvin henkilökohtaisia ja negatiivisia asioita, ei haastatteluissa puhuttu pelkästään niistä. Myös myönteisistä asioista keskusteltiin ja haastattelut päätettiin näihin tyytyväisyyttä tuottaviin teemoihin. Wenger (2002) on havainnut, että haastattelun päätyttyä ja haastattelijan lähdettyä haastateltava voi kokea menetyksen tunteita. Haastateltava saattaa pohtia tapaako hän haastattelun aikana läheiseksi tullutta haastattelijaa uudelleen. Hän voi jäädä myös pohtimaan haastattelussa keskusteltuja asioita. (Wenger 2002.) On mahdollista, että osa haastatelluista koki edellä kuvatun kaltaisia tunteita haastattelun päätyttyä ja osalle saattoivat kielteiset teemat jäädä päällimmäisenä mieleen. Kuitenkin itselleni 15 Ryhmäläisten haastatteluissa oli muutama ihminen, jotka kertoivat, etteivät ole yksinäisiä, vaikka olivat aiemmin kirjekyselyssä ilmoittaneet toisin. Tervaskanto-haastatteluissa yksinäisyyden myönteisyyden korostamisen takaa olisi voinut useamman tapaamisen jälkeen nousta esiin myös muita sävyjä. Vanhuus ja yksinäisyys
66 jäi haastattelujen jälkeen vaikutelma, että ihmiset eivät kaivanneet erityistä tukea tai apua haastattelun mahdollisesti herättämien tunteiden ja ajatusten kanssa. Haastattelun jälkeen minulle haluttiin usein tarjota kahvia tai teetä ja keskustelu kahvipöydän ääressä antoi etäisyyttä haastattelussa käsitellyistä ikävistä teemoista. Kuitenkin Russell (1999) näkee tällaisessa kahvittelussa myös ongelmia. Haastateltava voi olla haluton päättämään haastattelun mahdollistamaa vuorovaikutustilannetta ja siirtää erotilannetta. Tällöin haastattelijan rooli voi muodostua vaikeaksi. (Russell 1999, Warren & Williams 2008.) Itse kuitenkin koin nämä tilanteet luontevina tapahtumina, jolloin oli jopa epäkohteliasta kieltäytyä vieraanvaraisuudesta. Moni iäkäs ihminen näytti haluavan lyhyen vapaamuotoisen rupatteluhetken haastattelun jälkeen. Kukaan heistä ei ilmaissut, että ei halua jäädä yksin tai että haastattelusta jäi heille huono mieli. Sitä vastoin moni haastateltava kiitti siitä, että sai puhua ja että jaksoin kuunnella. Haastattelu saattoikin lievittää yksinäisyyden tunteita, ainakin hetkellisesti (Warren & Williams 2008). Vieraan saaminen kotiin ja haastattelu voivat olla viikon kohokohtia yksinäiselle ihmiselle, jolla ei ole mahdollisuuksia tavata muita ihmisiä niin usein kuin haluaisi (Wenger 2002). Ryhmäläisten haastattelut ja heidän kirjoittamansa tekstit ovat syntyneet samassa projektikontekstissa, jota pohdin jo aiemmin. Kuitenkin konteksti haastatteluissa ja tekstejä kirjoittaessa on ollut hyvin erilainen. Tekstit kirjoitettiin yksin tai toisten ihmisten läsnäollessa ryhmätapaamisten välillä. Teksteihin ja niiden sisältöihin ovat vaikuttaneet niin henkilökohtaisen elämän tapahtumat, ryhmätapaamiset kuin kirjoituksille annetut ohjeet (Honkasalo 1994, Mikkola 2005). Se, mikä on tekstin tarkoitus ja kenelle teksti kirjoitetaan, vaikuttaa siihen, mitä ja miten kirjoitetaan (Wetherell 2001). Näyttää siltä, että kirjoittajat ovat tulkinneet kirjoitusohjeita monella tavalla. Osa ihmisistä kirjoitti vapaasti ajatuksiaan, reflektoi omia kokemuksiaan ja käytti kirjoittamista terapeuttisena työkaluna. Osa vastasi lyhytsanaisesti esitettyihin kysymyksiin. Saresma (2005) tuo esille, että yksinäisyydestään kirjoittava ihminen ei lopulta ole yksin, vaan kirjoittaessaan hän jakaa kokemuksiaan muiden kanssa. Osa aineiston kirjoittajista kirjoitti ryhmänvetäjien ja tuntemattomien tutkijoiden luettavaksi, kun taas osa teksteistä näyttää enemmän päiväkirjamerkinnöiltä. Aineiston tulkintaa vaikeuttikin se, että tekstit olivat kirjalliselta tyyliltään ja kirjoittamiseen liitetyiltä ambitioiltaan hyvin erilaisia. Osalle kirjoittaminen näytti tuottavan mielihyvää ja osa saattoi kokea sen vieraana ja hankalana tapana ilmaista itseään. Kirjoittajan kyvyt ja tottumus kirjoittaa näkyvät lopputuloksessa. Kirjoittaessa ihmisellä on käytössä erilaisia kielenkäytön resursseja kuin puhuessa (Pietikäinen & Mäntynen 2009). Mikkola (2005) on havainnut ihmisten käyttävän kaunokirjallisuudesta tuttuja ilmaisukeinoja kirjoittaessaan yksinäisyyden tunteista. Hanna UOTILA
Page 1 and 2:
HANNA UOTILA Vanhuus ja yksinäisyy
Page 3 and 4:
AKATEEMINEN VÄITÖSKIRJA Tampereen
Page 5 and 6:
5 Tutkimuksen tulokset.............
Page 7 and 8:
6 Hanna UOTILA
Page 9 and 10:
8 sissa yksinäisyyden syiksi nimet
Page 11 and 12:
10 from Helsingin Sanomat and the E
Page 14 and 15:
13 1 Johdanto Yksinäisyyttä pidet
Page 16 and 17: 15 pohdin käyttämiäni aineistoja
Page 18 and 19: 17 tista näkökulmaa 1 ja käsitel
Page 20 and 21: 19 2.3 Yksinäisyyden käsite ja l
Page 22 and 23: 21 tamisen vuoksi) tai toisaalta my
Page 24 and 25: 23 goineen (de Jong Gierveld & Kamp
Page 26 and 27: 25 ka ilmoittavat tuntevansa yksin
Page 28 and 29: 27 kumppanuutta ja tukea tai joiden
Page 30 and 31: 29 sisältää yksinäisyyden piirt
Page 32 and 33: 31 erityisesti silloin, kun interve
Page 34 and 35: 33 Myös Heravi-Karimooi tutkimusry
Page 36 and 37: 35 tunne siitä, että on turvassa.
Page 38 and 39: 37 4 Tutkimuksen lähtökohdat ja t
Page 40 and 41: 39 kipäivän toimista ja sosiaalis
Page 42 and 43: 41 Tapasin haastateltavat pääsä
Page 44 and 45: 43 kokemuksia ja antaa asioille mer
Page 46 and 47: 45 keinoihin, joilla yksin oleminen
Page 48 and 49: 47 Sosiaalisen verkoston supistumin
Page 50 and 51: 49 ollut ulkona samalla tavalla seu
Page 52 and 53: 51 tiin yksinäisyydestä, esillä
Page 54 and 55: 53 päristön tai laajemmin yhteisk
Page 56 and 57: 55 man itsenäisyyden ja oman rauha
Page 58 and 59: 57 funktiona on aina jonkinasteinen
Page 60 and 61: 59 luovalle työlle ja sitä tarkas
Page 62 and 63: 61 Myös haastattelujen ja kirjoitu
Page 64 and 65: 63 erilaista aineistoa yhdessä ant
Page 68 and 69: 67 Hänen tutkimissaan teksteissä
Page 70 and 71: 69 Yksinäisen ihmisen omaan persoo
Page 72 and 73: 71 takyvyn heikentymistä tai tuen
Page 74 and 75: 73 7 Johtopäätökset Yksinäisyyd
Page 76 and 77: 75 Kiitokset Kiinnostukseni tutkimu
Page 78 and 79: 77 sikon ottein. Kiitos siitä! Kii
Page 80 and 81: 79 Brennan T (1982): Loneliness at
Page 82 and 83: 81 Harwood J & Roy A (1999): The po
Page 84 and 85: 83 Luanaigh CO & Lawor BA (2008): L
Page 86 and 87: 85 Pinquart M & Sörensen S (2001):
Page 88 and 89: 87 Savikko N, Routasalo P, Tilvis R
Page 90 and 91: 89 Victor C, Scambler S, Bowling A
Page 92 and 93: 91 Liite 1 Yksinäisyydelle annettu
Page 94 and 95: 93 Victor, Scambler, Marston, Bond
Page 96 and 97: 95 Liite 3 Kirjoitusohjeet (Kirjoit
Page 98: ALKUPERÄISET OSAJULKAISUT
Page 113 and 114: -" :;-$
Page 115 and 116: # $ # ! %&'
Page 117 and 118:
2 -"
Page 119 and 120:
7 " #7 2 #$6$ !@ 2
Page 121 and 122:
2> :$* $$* $ $ $ @> .$ * A
Page 123 and 124:
105 artikkelit ”Yksinäisyys ja v
Page 125 and 126:
Page 127 and 128:
Page 129 and 130:
Page 131 and 132:
Page 133 and 134:
Page 135 and 136:
Page 137 and 138:
International Journal of Ageing and
Page 139 and 140:
Page 141 and 142:
Page 143 and 144:
Page 145 and 146:
Page 147 and 148:
Page 149 and 150:
Page 151 and 152:
Page 153 and 154:
Page 155 and 156:
Page 157 and 158:
Page 159 and 160:
Page 161 and 162:
Page 163:
show all

Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?