Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

33
Myös Heravi-Karimooi tutkimusryhmineen (2010) tarkastelee yksinäisyyttä
sosiaa listen suhteiden menettämisen kautta. He raportoivat 13 yksinäisen yli 65-vuotiaan
iranilaisnaisen ja -miehen haastatteluihin perustuen yksinäisyyden liittyvän
hylätyksi ja torjutuksi tulemisen tunteeseen. Tällaisia tunteita ei aiheuttanut pelkästään
se, että sukulaiset tai ystävät olisivat kuolleet tai asuisivat kaukana, vaan pikemminkin
se, että esimerkiksi haastatellun ja hänen lastensa välillä oli ”emotionaalinen
kuilu”. Haastatellut kertoivat, että lapset eivät ymmärrä ja huomioi heitä. Passiivisen
unohtamisen ja välinpitämättömyyden rinnalla esillä olivat myös iäkkäiden ihmisten
laiminlyönti, hyväksikäyttö ja pahoinpitelyt. (Heravi-Karimooi ym. 2010.) McInnis
ja White (2001) kuvaavat omassa tutkimuksessaan yksinäisyyttä tuntevien iäkkäiden
ihmisten kokemaa pettymystä, kun lapset eivät käy heidän luonaan. Myös muissa tutkimuksissa
iäkkäiden ihmisten on havaittu odottavan tiiviimpää yhteyttä lapsiinsa,
mutta lasten omat kiireet näyttivät estävän tämän (Pettigrew & Roberts 2008, Graneheim
& Lundman 2010, Hauge & Kirkevold 2010).
Vähäiset ihmissuhteet voivat aiheuttaa myös kokemuksen siitä, että on menettänyt
paikan yhteisössä tai laajemmin koko yhteiskunnassa (Stanley ym. 2010). Yksinäisten
ihmisten on raportoitu kokevan, etteivät he ole enää tärkeitä (Hauge &
Kirkevold 2010), heitä ei tarvita tai kaivata, tai heidät on unohdettu (Parkkila ym.
2000, Graneheim & Lundman 2010). Leskelle sellaiset tilanteet, joihin aiemmin on
osallistuttu pariskuntana, voivat muodostua hankaliksi. Ihminen voi tuntea olevansa
ylimääräinen ja pariton. (Lopata 1969, McInnis & White 2001.) Terveyspalvelujen
kuin myös muiden yhteiskunnan tarjoamien palvelujen puuttuminen tuotiin esille
yhtenä yksinäisyyttä aiheuttavana asiana Heravi-Karimooin ja työtovereiden (2010)
tutkimuksessa.
Pettigrewin ja Robertsin (2008) samoin kuin Bargin ja tutkimusryhmän (2006)
tutkimuksissa ikääntymiseen liitettyjen menetysten vuoksi vanhuuden yksinäisyys
nähtiin luonnollisena asiana. Kuitenkin puhuttaessa toisen ihmisen yksinäisyydestä,
iäkkäät ihmiset olivat taipuvaisia näkemään yksinäisyyden syiden olevan ihmisessä
itsessään (Barg ym. 2006, Hauge & Kirkevold 2010). Bargin ja kumppaneiden (2006)
tutkimuksen iäkkäät ihmiset sanoivat yksinäisten ihmisten itse vetäytyvän sosiaalisista
kontakteista ja keskittyvän itseensä. Hauge ja Kirkevold (2010) puolestaan havaitsivat,
että yksinäiset ihmiset nähdään passiivisina, negatiivisina ja asenteeltaan
sekä persoonallisuudeltaan kriittisinä.
Lievitettävä yksinäisyys
Iäkkäiden ihmisten omat näkemykset yksinäisyyden lievittämisestä ovat osittain erilaisia
kuin edellä esittelemäni interventiotutkimusten tulokset. Ihmiset itse nostivat
Vanhuus ja yksinäisyys