SUOMEN - arkisto.gsf.fi

166
sältäen kerroksellista kvartsiittia- kappaleina ja palloina, jotka ovat
aivan kuin fylliittiin sotkettuja ja sellaisissa asennoissa, ettei kerroksellisuus
niissä satu yhteen fylliitin kerrostussuunnan kanssa .
Noin 3 km täältä luoteeseen, Pörövaaran talon eteläpuolella ja
Pörölammen länsipuolella, näkyy ylisiirros erittäin, selvästi . Talosta
ulottuu eteläänpäin kaksi rinna kkaista kallioharjannetta, joista läntinen
on poimuista kvarteisuonien sekaista fylliittiä, itäinen vaaleanpunaista
tai vaaleanharmaata klastillista kvartsiittia . Fylliitti on
kaiken matkaa kvartsiitin päällä ja näyttää aivan siltä kuin olisi se
konkordanttisesti kerrostunut tämän päälle (kuva 64 A ja B) . Vuorilajien
väli on vaakasuoraan suuntaan 3 .5--4 m ja kerrostusta vasten
kohtisuoraan suuntaan n . 2, m . Yleensä eroittaa sora ja kivet ne toisistaan
. Mutta kahdessa kohden, n . 200 ja 350 m talon eteläpuolella
tulee välimatka pienemmäksi ja omituisenlaatuista hankausbreksiaa
on täällä kosketuksessa sekä fylliitin että kvartsiitin kanssa . Se sisältää
säännöttämänmuotoisia tummanruskeita huokoisia osia, jotka
ovat hiekkakivenkaltaisten kvartsiittimöhkäleitten välissä. Alustaa
kohti huokoiset osat vähentyvät kooltaan ja lukumäärältään ja
vuorilaji muuttuu breksiamaisesti särkyneeksi hiekkakivenkaltaiseksi
kvartsiitiksi ja lopuksi puhtaaksi klastilliseksi kvartsiitiksi . Päällystää
kohti muuttuu vuorilaji serisiitti- ja kloriittirikkaaksi liuskeeksi,
joka on täynnä mantelinmuotoisia kvartsiittilinssejä ja nähtävästi
on syntynyt siten, että liuske ja kvartsiitti ovat rajalla hankautuneet
toisiansa vastaan . Tämä liuskebreksia muuttuu vuorostaan
päällystässä tyypilliseksi fylliitiksi . Näkyvissä olevan breksiakerroksen
koko paksuus on vain , n. 60 sm . Vakuuttavampaa todistusta
vuorilajien mekaanisesta rikkihankautumisesta kontaktilla
on tuskin saatavissa .
Pörölammen luoteisrannalla ovat molemmat vuorilajit pienessä
kallionnyppylässä taas kosketuksessa keskenään (kuva 65) . Alla
on harmaanvalkoista breksiamaista kvartsiittia, jossa on välikerroksina
huokoista kvartsiittia (särettynä sisältä tummanruskeata), tämän
päällä huokoisia kvartsiittia ja lopuksi tiivistä fylliittibreksiaa,
joka päällystässä muuttuu puhtaaksi, fylliitiksi .
Pusonjärven länsirannalla Kontiolahden koillisosassa on aivan
lähellä fylliitin rajaa, jota pitkin täälläkin kulkee notko, muutamissa
pienissä kallioissa näkyvissä vaaleanharmaata breksiainaista kvartsiittia,
jonka suunta on N 55° W ja kaltevuus 75 ° W, siis diskordanttisessa
asennossa lännessä olevaan fylliittiin verraten, jonka kulkusuunta
on N 5°-30°'W ja kaltevuus 30°-45 W. Kvartsiittibreksiassa
tavataan aivan samallaisia huokoisia osia kuin Pörövaaralla, ja niistä
ovat suurimmat lähes 1,5 m paksuja. Rapautuneella pinnalla ovat