SUOMEN - arkisto.gsf.fi

noastaan magnesiittirikkaat vuolukivet (talkk imagnesiittikivet) tulleet
kysymykseen . Karbonaattiköyhiä talkki- ja kloriittirikkaita
vuorilajeja on ainoastaan poikkeustapauksissa käytetty . Vuorilajista
on etupäässä valmistettu fasaadikiviä ja fasaadikoristeita .
Sellaisiin tarkoituksiin on sitä ollut paljon helpompi muovailla kuin
meidän kalkkikiviämme, joista se eroaa siinäkin että vuolukivilouhoksista
on onnistuttu irroittaa suhteellisesti suuria lo hkareita. Kovuus
on hiukan erilainen jo eri osissa samaa louhosta, mutta vaihtelee vielä
enemmän jos karbonaattirikkaita vuolukiviä ja karbonaattiköyhiä,
talkki- ja kloriittiliuskemaisia vuorilajeja verrataan keskenään . Kovuudenvaihtelut
riippuvat erilaisuuksista vuorilajin kokoumuksessa .
Talkkirikkaimmat lajit ovat pehmeimmät, karbonaattirikkaat kovimmat
. Erilaisuus saman kivilajin kovuudessa johtuu yksinäisistä
kvartsinystyröistä tai sarvivälke ja kloriittirikkaista sekoituksista .
Paitsi fasaadikivenä, johon tarkoit ukseen vuorilaji sahataan pitkiksi
ja ohuiksi lohkareiksi, käytetään vuolukiveä uunikivenä, haponkestävänä
kivenä kemiallisissa laboratorioissa ja sellulosatehtaissa
sekä kaikenlaisiin taloustarpeisiin (kuten paistinpannuihin, huhmareihin
ja pienempiin koristeihin) . Hienoksi jauhettuna ja lietettynä
sitä käytetään täyteaineena paperimassaan .
Sen käyttökelpoisuus uunikiviaineksena riippuu kivilajin verrattain
suuresta tulenkestävyydestä (karbonaattirikas vuolukivi kestää
lähes 1 500 C . kuumuutta) sekä siitä ominaisuudesta, että se
paremmin imee lämpöä kuin muut luonnolliset kivilajit . Haponkestävyys
johtuu sen talkkirikkaudesta ja siitä, että talkki on erinomaisen
pieninä suomuina kasvanut yhteen magnesiumkarbonaatin kanssa,
niin ettei vuorilaji juuri laisinkaan liukene kylmiin happoihin .
Kloriitti- ja talkkirikkaat amfiboliitit .
°
Karttalehden selityksen geologisessa osassa ovat jo erityyppiset
vuolukivenkaltaiset vuorilajit esitetyt . Näistä ovat kloriitti- ja talkkirikkaat
amfiboliitit, joita on monessa kohden Pielisjärven rannoilla,
teknillisessä suhteessa laadultaan epätasaista ainesta . Ne sisältävät
nimittäin melkoisen paljon kovia mineraaleja, etenkin kvartsia ja
sarvivälkettä, mutta usein myös malmihiukk asia, jotka ovat pehmeitten
ainesten seassa . Lukuunottamatta muutamia linssin- tai
pahkunmuotoisia ta lkki liuske-esiytymiä, on niitä senvuoksi paljon
vaikeampi käsitellä kuin varsinaisia vuolukiviä .
18 1