vaitoskirja harkasalmi3-155c - Muotoilun tutkimus

26
aalien käytön vähentämistä siten, että materiaalien hyödyntämisaste kasvaa ja käytetyllä
energiamäärällä tuotetaan enemmän tuotteita, palveluita ja hyvinvointia. (Kärnä
2001, 25–26.) Ympäristönäkökohdat huomioivan tuotesuunnittelun lähestymistapa
on ensisijaisesti kvalitatiivinen, eikä ympäristöhaittojen määrittely perustu mittaustuloksiin.
Ympäristömyötäisessä tuotesuunnittelussa keskeisimmät tavoitteet ovat ympäristökuormituksen
minimoiminen luonnon ekosysteemeihin sekä luonnonvarojen ja
muiden resurssien säästön edistäminen. Tuotesuunnitteluvaiheessa tulisi huomioida
erityisesti materiaalien ja energiankäytön tehokkuus, ympäristölle ja terveydelle
haitallisten aineiden minimointi, tuotteiden käyttöiän pidentäminen sekä kierrätettävyyden
parantaminen. Ympäristöasiat huomioivassa tuotesuunnittelussa painopiste
on tuotteen, prosessin tai toimintaan liittyvien ympäristövaikutusten arvioinnissa,
ei kestävän kehityksen 18 laaja-alaisemmassa tulkinnassa. (Kärnä 2001, 23;
Ecodesign 1997, 37–38; Vihreä kirja yhdennetystä tuotepolitiikasta 2001, 22–23.)
Tuotesuunnittelijan tehtävänä on ymmärtää prosessien ympäristövaikutukset, etsiä
korvaavia materiaaleja sekä uusiutuvista että kierrätettävistä ja mahdollisuuksien
mukaan biohajoavista raaka-aineista. Tuotteet tulee suunnitella muotokieleltään
ajattomiksi, jotta ne eivät ole riippuvaisia nopeatempoisesta muodin kausivaihteluista.
Samalla suunnittelussa tulee pyrkiä ekstensiivisen kasvun sijaan tehostamaan tuotantoa
tuottamalla vähemmästä enemmän ilman työvoiman ja materiaaliresurssien
käytön lisäämistä.
Ympäristöasioiden hallinnan keskeisimpinä hyötyinä voidaan pitää tuotantokustannusten
alentumista, kun optimoidaan materiaalien hyödyntämistä, tehostetaan
prosesseja ja vähennetään jätteiden käsittelyä. Samalla ympäristöasioiden
liittäminen osaksi yritysten toimintastrategioita voi kannustaa innovointiin ja luovuuteen,
ja siten auttaa kehittämään kokonaan uudenlaisia tuoteratkaisuja kilpailukyvyn
lisäämiseksi. (ISO/TR 14062:fi; Kautto, Heiskanen & Melanen 2001, 25–26.)
Kokonaisvaltaisesti ympäristönäkökulmat huomioiva tuotesuunnittelu ja -kehitys
on jatkuva ja joustava prosessi. Ympäristöasioiden integrointi tuotesuunnitteluun ja
-kehitykseen edellyttää yhä enemmän monitieteistä lähestymistapaa, jotta mahdollisia
haittavaikutuksia pystytään minimoimaan elinkaaren kaikissa vaiheissa. Mitä
varhaisemmassa vaiheessa organisaatio tunnistaa vaikutusvaltansa alaiset haitalliset
ympäristövaikutukset, sitä helpommin suunnittelu voidaan liittää organisaation ym-
18 Kestävä kehitys on periaate, jolla taataan nykyhetken tarpeiden tyydyttäminen siten, ettei siitä ole uhkaa
tulevien sukupolvien kykyyn tyydyttää omia tarpeitaan (SFS-ISO 14050).
1 ympäristömyötäisyys ja tuotekehitykseen suuntautunut
runkokuitujen tutkimus
päristönäkökohtiin vaikuttaviin päätöksiin. (ISO/TR 14062:fi.)
Ympäristömyötäistä tuotesuunnittelua tehdään Kärnän (2001, 29–30) mukaan
kolmella eri tasolla tavoiteasettelun mukaan. Tuotteen uudelleensuunnittelussa otetaan
huomioon ympäristönäkökohdat, mutta tuotteen perusominaisuudet pysyvät
samoina. Tällöin uusiin tuotemalleihin tehdään parannuksia verrattuna aikaisempiin
tuotteisiin, esimerkiksi vaihdetaan jokin kemikaali vähemmän haitalliseen. Toisella
tasolla uusien tuotteiden suunnittelussa ympäristönäkökohdat huomioidaan alusta
alkaen. Tällöin koko tuote saattaa muuttua ja uusien tuotteiden teknologiset ratkaisut
ovat osittain tai kokonaan muutettu. Kolmannen tason suunnittelussa tavoitteena
ovat kokonaan uudet innovatiiviset toiminnot ja tuote- ja palvelujärjestelmät, jolloin
toimintojen toteutus perustuu uuteen toteutustapaan. Samalla koko tuotteen tai palvelun
ja sen palvelujärjestelmän infrastruktuuri ja organisaatio muuttuvat (Kautto,
Heiskanen & Melanen 2001, 23). Tässä tutkimuksessa nojaudutaan toisen tason tavoiteasetteluun.
Tekstiilien ympäristövaikutukset
Tekstiilien tuotanto on teknisesti vaativaa. Tuotteiden lähtökohtana olevien yksittäisten
kuitujen jalostus valmiiksi tuotteeksi haluttuine ominaisuuksineen on monivaiheinen.
Useimpien tekstiilien valmistukseen ja lopputuotteen käyttöön ja
huoltoon kuuluu rinnakkain mekaanisia ja kemiallisia työvaiheita, jotka kaikki kuormittavat
ympäristöä. Haitallisten ympäristövaikutusten mittaamiseen ei ole yksiselitteistä
ohjeistusta ja eri raaka-aineiden ja tuotteiden välinen vertailu on vaikeaa.
Lisäksi maailmanlaajuinen alihankintaan perustuva tuotanto vaikeuttaa keskenään
vertailukelpoisten tietojen saantia. Suuri osa käyttötekstiileistä ja niiden raaka-aineista
valmistetaan Kiinassa ja Tyynenmeren alueilla, joissa lainsäädäntö ja/tai sen
valvonta on puutteellista. Kuitenkin useimmat tuotteet tuodaan läntisille markkinoille,
jolloin niiden sisältämien kemikaalien pitoisuudet on tarkoin kontrolloituja.
Ylellisyystekstiilejä suunnitellaan ja valmistetaan myös läntisessä Euroopassa, mutta
kemiallisia viimeistyksiä ja värjäyksiä tehdään itäisessä Euroopassa, Venäjällä ja
Pohjois-Afrikassa. Tällöin Länsi-Euroopassa vältetään tuotannon aiheuttamat haitalliset
ympäristövaikutukset ja läntisten maiden tiukempien lupaehtojen tuotantorajoitukset.
(Cooke & Bruce 1999, 4.) Tilanne ei ole muuttunut Cooken ja Brucen
kirjoituksen ajankohdasta. Tekstiiliteollisuuden aiheuttamat ongelmat niin työntekijöille
kuin ympäristöllekin ovat yhä ajankohtaisia, vaikka asiat ovat olleet usein
esillä julkisessa tiedonvälityksessä. Muutosta ei tosin tapahdu, elleivät tuotteiden tilaajat
aktivoidu selvittämään ja valvomaan tuotannosta aiheutuvia ympäristöhaittoja.
runkokuituja lyhytkuitumenetelmin
27