vaitoskirja harkasalmi3-155c - Muotoilun tutkimus
vaitoskirja harkasalmi3-155c - Muotoilun tutkimus
vaitoskirja harkasalmi3-155c - Muotoilun tutkimus
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
128<br />
7 tuLosten tarKasteLu<br />
raaKa-aineet<br />
Maailmanlaajuisesti kuitupellavaa on tuotettu vuosittain noin 900.000 tonnia.<br />
Suomessa sen sijaan kuitupellavan viljely on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden<br />
aikana merkittävästi ja vuonna 2005 tilastoitiin viljelyä enää noin 57 hehtaarilla<br />
(TIKE 2006). Näistä rohkittujen, liottamattomien korsien potentiaalinen kuitusaanto<br />
oli 47 372–64 598 kg, josta varsinaista primäärituotetta eli valkaistua aivinalankaa<br />
saadaan noin 12 000 kg Fröierin mallin mukaan laskettuna. Tällöin lyhytkuitutuotantoon<br />
jäävän päistäreettömän, peltoliotetun kuituraaka-aineen osuus olisi noin<br />
18 800 kiloa. Suurimpana ongelmana Suomessa on, että pienimuotoinen viljely on<br />
hajaantunut usealle eri viljelijälle ja käytössä on myös useita eri lajikkeita, mitkä lisäävät<br />
jatkojalostettavan raaka-aineen laadunvaihtelua muun muassa liotusasteiden<br />
erojen takia.<br />
Kuitu- ja öljyhampun viljely on Suomessa ollut pikemminkin koeluontoista, eikä<br />
tasalaatuisen raaka-aineen saantia ole turvattu. Hamppukuidut ovat lähtökohtaisesti<br />
pellavan kuituja epähomogeenisempia kahdestakin syystä. Ensinnäkin yleisimmin<br />
viljellyissä kaksikotisissa lajikkeissa hede- ja emikasvit tuleentuvat eri aikaan, mikä<br />
aiheuttaa kuitujen eriaikaista kehittymistä. Raaka-aineiden laadun yhdenmukaisuutta<br />
voidaan lisätä yksikotisten kasvien viljelyä. Toiseksi hampun primääri- ja sekundäärikuitujen<br />
rakenne poikkeaa jonkin verran toisistaan. Lisäksi hampun viljelyssä<br />
samallakin pellolla kasvavien kasvien vaihtelut ovat suuria muun muassa pituuden<br />
suhteen, jolloin pienempien kasvien kasvu hidastuu ja lisää myös saman sukuisten<br />
kasvien välisiä eroja (Struik & al. 2000, 108). Hampun kasvukausi jatkuu yleensä<br />
pakkasista huolimatta myöhäiseen syksyyn, jolloin kasvien korkean kosteuspitoisuuden<br />
takia ne on kuivattava erikseen.<br />
Öljypellavan viljely on ollut sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa kasvusuuntaista<br />
siementen kysynnän lisääntymisen takia. Erityisesti Suomessa öljypellavan siemenviljelylle<br />
on hyvät kasvuolosuhteet pitkän ja valoisan kasvukauden ansiosta, mikä<br />
parantaa siementen sisältämien rasvahappojen koostumusta. Öljypellavan kuituaines<br />
on pääasiassa käyttämätön raaka-ainevaranto. Öljypellavan viljelyala maailmalla<br />
vuonna 2005 oli yli 3 miljoonaa hehtaaria. Pelkästään Länsi-Kanadassa vuosittain<br />
pelloilta jää käyttämättä yli miljoona tonnia korsiainesta (Akin & al. 2002, 104), josta<br />
10 prosentin kuitupitoisuudella saataisiin laskennallisesti noin 100 000 tonnia raa-<br />
7 tulosten tarkastelu<br />
kakuitua. Siementen puinnin jälkeen korret on hävitettävä ennen kyntöä joko polttamalla<br />
tai kuljettamalla ne pois, jolloin korret muuttuvat jätteeksi. Korsien paalaamisesta<br />
ja paalien poiskuljettamisesta aiheutuu viljelijälle noin kahden tunnin lisätyö<br />
(Eero Lamminen, haastattelu 25.11.2004), jolloin Suomen oloissa käsittelemätöntä<br />
kuitua voidaan saada noin 165 kg tunnissa hehtaaria kohden. Vaikka niiton yhteydessä<br />
menetetään osa kuidusta, jää nyhtämisestä aiheutuva maa-aineksen kulkeutuminen<br />
kuituainekseen vähäiseksi. Silppuamisen etuna on, että osa päistäreestä jää<br />
peltoon kuohkeuttamaan maan rakennetta. Samalla poiskuljetettavan korsimassan<br />
sisältämä kuitufraktion osuus lisääntyy ja paalien kuutiopainot kasvavat, sillä korret<br />
saadaan pelkkää niittoa tiiviimmin pakattua. Näin kuljetettavan massan tilavuus on<br />
huomattavasti alhaisempi. Esijalostus tulisi keskittää lähelle viljelypaikkaa, perustuen<br />
mahdollisesti siihen erikoistuneen yrittäjän kiinteään tai liikkuvaan kalustoon.<br />
peKtiinisidosten haJottaminen Ja<br />
Kehruun esityöt<br />
Pektiinisidosten hajottamistapa vaikuttaa merkittävästi raaka-aineen jalostettavuuteen<br />
ja lopputuotteen laatuun. Peruskuiduiksi hajottamisen hallittavuudessa oli suuria<br />
eroja eri menetelmien välillä. Sekä entsyymiliotuksessa että Fusart-menetelmällä<br />
kuitujen cottonisoitumisastetta voitiin hallita, sen sijaan Dry-line -menetelmässä<br />
hajoaminen on riippuvainen sääoloista. Sen lisäksi Dry-line -menetelmällä jalostettujen<br />
kuitujen väliset erot vaihtelivat suuresti eri peltolohkoilla, mikä lisää saatavan<br />
kuitulaadun epätasaisuutta. Sekä öljypellava että kuituhamppu olivat tummaa ja kuitukimput<br />
olivat hajonneet peruskuiduiksi vain osittain, jonka takia tarvitaan lisäksi<br />
muita menetelmiä kuitukimppujen hajottamiseksi yksittäiskuiduiksi. Kuitujen pinnalla<br />
oli runsaasti homepilkkuja, jotka näkyivät värivirheinä valmiissa langassa. Myös<br />
entsymaattisesti käsitellyissä kuiduissa oli runsaasti kuitukimpuiksi kiinnittyneitä<br />
kuituja, minkä takia ne täytyi leikata alle 50 mm:n määrämittaan. Entsymaattisesti<br />
liotetut ja keväällä korjatut hamppukuidut olivat selvästi karkeampia, tummempia,<br />
jäykempiä ja kiillottomampia kuin Fusart-käsitellyt kuidut. Fusart-menetelmässä<br />
esipesu voitiin poistaa muuttamalla vaikutusaikaa sekä lisäämällä kasvuliuoksen<br />
määrää, jolloin pesemättömät raakakuidut saatiin yhtä vaaleiksi ja pehmeiksi kuin<br />
pehmeimmät, esipestyt näytteet.<br />
Kaikissa menetelmissä ongelmana oli pöly. Entsyymiliotetut ja kevätkorjatut<br />
kuidut pölysivät erityisen runsaasti. Pöly haittasi kehruuta kerääntymällä roottoriin.<br />
runkokuituja lyhytkuitumenetelmin<br />
12
Change language