vaitoskirja harkasalmi3-155c - Muotoilun tutkimus
vaitoskirja harkasalmi3-155c - Muotoilun tutkimus
vaitoskirja harkasalmi3-155c - Muotoilun tutkimus
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
42<br />
hede- ja emikukinnot ovat samassa kasvissa, jolloin tuleentuminen on tasaisempaa<br />
(Struik & al. 2000, 108; Sankari 2000b, 12). Kaksikotisissa kasvustoissa kuitusaannot<br />
ovat olleet suurempia, mutta hede- ja emikasvien eriaikainen tuleentuminen aiheuttaa<br />
jo korjuuvaiheessa suurta kuituominaisuuksien laatuvaihtelua hedekasvien<br />
kestäessä heikommin prosessointia. Suuret hehtaarisadot lisäävät laadun vaihteluita,<br />
kuitulujuuksien heikentymistä ja kuituhienouden alenemista (Sponner & al. 2005,<br />
180). Lajikekohtaisten erojen lisäksi myös saman sukuisten kasvien välillä on suuria<br />
vaihteluita, sillä suurimmat kasvit tukahduttavat tai hidastavat pienempien kasvua<br />
lisäten näin laadunvaihtelua samalla viljelmällä (Struik & al. 2000, 108). Toisaalta<br />
Suomessa kaksikotisilla lajikkeilla on saatu parempia kuitusaantoja ja kuitujen laatuominaisuuksia<br />
yksikotisiin verrattuna, koska kasvukauden valoisuus hidastaa sekä<br />
hede- että emikasvien kypsymistä (Sankari 2000b, 12). Ongelmana on EU:n säädösten<br />
määräämä kasvuston korjuuajankohta, joka voidaan tehdä Maa- ja metsätalousministeriön<br />
luvalla vasta, kun koko maan kasvustoista on tehty THC-pitoisuuden<br />
tarkastukset. THC-tarkastukset aloitetaan 20 vuorokautta emikasvien kukinnan<br />
alkamisesta, milloin hedekasvit alkavat jo tuleentua (EUVL 2004, 53). Tämä estää<br />
korjuun silloin, kun kuitulaatu olisi optimaalinen ja kasvuston korjuu siirtyy myöhäiseen<br />
syksyyn. Tällöin ilman kosteuspitoisuus on korkeimmillaan, mikä vaikeuttaa<br />
korjuuta (Sankari 2000b, 53).<br />
runKoKuituJen tutKimus<br />
Teollistumisen aikakaudella juuri tekstiiliteollisuus oli edelläkävijänä tekniikan ja<br />
tutkimuksen kehittämisessä. Tutkimusta on tehty pääasiallisesti tiedekorkeakoulujen<br />
ja <strong>tutkimus</strong>laitosten tekstiilitekniikkaan erikoistuneilla osastoilla kiinteässä yhteistyössä<br />
tekstiiliteollisuuden kanssa. (Gale & Kaur 2002, 167–169.) Tutkimuksen<br />
päätehtävänä oli palvella kehittyvän teollisuuden tarpeita, mikä ohjasi tutkimuksen<br />
suuntaa. Myös runkokuitujen <strong>tutkimus</strong> liittyi kiinteästi teollisuuden tarpeisiin.<br />
Runkokuitujen tuotannolla on ollut laajasti paikallista merkitystä eri puolilla<br />
maailmaa, koska runkokuituja on viljelty ja viljellään yhä kaikissa maanosissa.<br />
Merkityksellistä on, että niin viljely kuin jalostusmenetelmät ovat yhä kaikkialla varsin<br />
yhdenmukaisia. Tutkimuskohteina ovat olleet raaka-aineen fysikaaliset ja kemialliset<br />
ominaisuudet sekä langan ja kankaan valmistuksen tuotantotavat. Keskeinen<br />
<strong>tutkimus</strong>ongelma on ollut tutkia ja kehittää yksittäisiä työvaiheita pitkän kuidun jalostamiseksi<br />
langaksi vaatetus-, sisustus- ja teknisiin tekstiileihin. Nykyään euroop-<br />
2 runkokuidut hamppu ja pellava<br />
palainen tekstiilikuitujen <strong>tutkimus</strong> on painottunut kuituteknologian erityissovelluksiin,<br />
esimerkiksi plasma- ja entsyymiteknologiaan, älykkäisiin ja funktionaalisiin<br />
materiaaleihin. Kuitenkin jatkuva maailman väestön lisääntyminen ja sitä seuraava<br />
kulutuksen kasvu asettavat haasteita myös perustekstiilien raaka-aineiden kehittämiseen<br />
ympäristöasiat huomioiden.<br />
Runkokuitujen <strong>tutkimus</strong>menetelmät ja jalostustavat ovat vakiintuneet vuosituhansien<br />
aikana, mikä heijastuu myös pitkällä aikavälillä julkaistuissa runkokuituja<br />
käsittelevässä kirjallisuudessa. Yhä ajankohtaisena perusteoksena voidaan pitää vuodesta<br />
1904 lähtien julkaistua yhdysvaltalaista Mauersbergerin toimittamaa käsikirjaa<br />
Matthews’ Textile Fibres 22 , jossa on käsitelty varsin yksilöidysti sekä hampun<br />
että pellavan kasvimorfologia, viljely, liotus eri muodoissaan, tuotantotilastot, mikroskooppikuvat,<br />
fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet sekä jalostus ja käyttökohteet.<br />
Tekstiilialan oppikirjat ja käsikirjat käsittelivät runkokuituja laajasti ja yksityiskohtaisesti<br />
aina 1950-luvulle saakka, kunnes tekokuitujen ja puuvillan merkittävyys<br />
kasvoi sekä tekstiilien <strong>tutkimus</strong>- että käyttökohteena. Pääsääntöisesti pellavakuitua<br />
on käsitelty laajasti vielä nykyäänkin, koska muoti tuo sen aika ajoin suosituksi. Sen<br />
sijaan hampun käyttö tekstiilikuituna nähdään marginaalisena. Hamppuun liittyvät<br />
negatiiviset assosiaatiot johtuvat sen käytöstä huumaustarkoituksiin (Hofer 1985,<br />
65). Tekstiilikäytäntöjen muuttumattomuutta viljelystä kehruuseen kuvastaa parhaiten<br />
kuitu- ja tekstiilikäsikirjojen tapa käsitellä runkokuituja ja niiden jalostusta. Erot<br />
pellavan käsittelystä ja kehruusta ovat varsin vähäiset tarkasteltaessa Mauersbergin<br />
toimittamaa käsikirjaa (1947) sekä Franckin (2005) toimittama Bast and Other Plant<br />
Fibres ja Lordin (2003) Handbook of Yarn Production. Nykyisin käytössä olevat pellavan<br />
ja hampun kehruumenetelmät perustuvat pääasiassa 1800-luvulla kehitettyihin<br />
käsiteollisiin menetelmiin.<br />
1980-luvulta lähtien on etsitty korvaavia raaka-aineita muun muassa lujitekuiduiksi<br />
komposiitteihin, jolloin runkokuidut ovat nousseet uudelleen <strong>tutkimus</strong>kohteiksi.<br />
Samalla perinteisten tekstiilialan tieteellisten sarjajulkaisujen, kuten Textile<br />
Progress ja Textile Research Journal rinnalle ovat yhä enemmän nousseet luonnontieteelliset<br />
artikkelijulkaisut, kuten Journal of Polymers and the Environment, Biosystems<br />
Engineering, Industrial Crops and Products, Composites Science and Technology ja<br />
Bioresource Technology. Uusimmissa tieteellisissä artikkeleissa on yhä yksityiskohtaisempaa<br />
tietoa mittausmenetelmien kehittyessä, mutta jalostus tekstiilikuiduksi pe-<br />
22 Mauersbergerin toimittamaa käsikirjaa Matthews’ Textile Fibres on julkaistu vuodesta 1904 lähtien. Tässä<br />
tutkimuksessa on käytetty vuoden 1947 uudistettua 5. painosta.<br />
runkokuituja lyhytkuitumenetelmin<br />
43
Change language