vaitoskirja harkasalmi3-155c - Muotoilun tutkimus

18
teena valmiit tuotteet tai kuvaus tuotteesta, vaan oleellisinta ovat ne ratkaisut, jotka
erottavat sen olemassa olevista tuotteista tai konsepteista. Konseptoinnissa korostuu
ennen kaikkea innovaatiohakuisuus, mikä edellyttää kokonaisvaltaista tarkastelua eri
näkökulmista katsottuna. Otollinen innovaatioympäristö on joustava ja avoin, jotta
suunnitteluongelman jatkuva uudelleen määrittely on mahdollista prosessin edetessä.
Tähän liittyy myös suunnitteluryhmien monialaisuus. Kuitenkin uuden luomisessa
on uskallettava rohkeisiin kokeiluihin ja niitä todennäköisesti seuraaviin epäonnistumisiin.
(Keinonen 2006a, 19–22; Keinonen & al. 2003a, 28–35, 37–38, 44.)
Käytettävyys on kapeimmillaan määritelty näyttöpäätteillä tehtävään toimistotyön
ergonomisiin vaatimuksiin 14 . Käytettävyys on mitta sille, miten tarkoin
määrätyt, tuotteen kanssa vuorovaikutuksessa olevat henkilöt voivat käyttää määrätyissä
käyttötilanteissa tuotetta siten, että he käyttötilanteessa saavuttavat määritellyt
tavoitteet tuloksellisesti, tehokkaasti ja miellyttävästi (SFS-EN ISO 9241–11).
Kuitenkin yleiskielisenä käsitteenä käytettävyys on synonyymi käyttökelpoisuudelle
(Kielitoimiston sanakirja 2006). Käytettävyyttä voidaan soveltaa myös tuotekehitykseen
suuntautuneessa, materiaalilähtöisessä tutkimuksessa. Tällöin käytettävyydellä
voidaan arvioida myös eri jalostusvaiheissa saatavien välituotteiden lisäarvon kehittämisen
tarvetta. Tuloksellisuus ja tehokkuus ovat määreitä, joiden tulee palvella loppukäyttäjien
lisäksi koko tuotantoketjua. Tyytyväisyys tulee nähdä myös kannustuksena
toimijoiden tuotekehitykseen, jotta lopputuotteelta vaadittava laatu saavutetaan
ketjun kaikissa vaiheissa. Erikoistuotteissa laatu on määriteltävä tuotekohtaisesti.
Tämän tutkimuksen yhteydessä käytettävyys-käsitteellä pyritään ilmaisemaan, että
raaka-aineen käsittelyyn eivät liity vain konkreettiset jalostustavoilla aikaan saadut
laatuominaisuudet ja käyttöominaisuudet. Kokonaistarkasteluun perustuvassa ideaalitilanteessa
tuotteen tai raaka-aineen käytettävyys (=käyttökelpoisuus) lisääntyy, kun
siinä toteutuu niin ekologiset, esteettiset, ekonomiset kuin eettisetkin periaatteet.
Taideteollisuusaloilla muotoilijoiden koulutus perustuu pitkälti suunnitteluprosessien
hallintaan, mikä koostuu ammatillisten traditioiden rinnalla laaja-alaisesti
teoreettisista, tiedollisista ja visuaalisista käytännöistä. Tekstiilisuunnittelijan tehtävät
liitetään yleensä tuotteiden valmistukseen; tuotteen tai kankaan visuaalisuuden ja
toiminnallisuuden suunnitteluun. Tekstiilisuunnittelijan toimenkuva poikkeaa sikäli
teollisten muotoilijoiden tehtävistä, että tekstiilit harvoin ovat valmiita kuluttajatuotteita,
vaan raaka-ainetta esimerkiksi vaatetusteollisuudelle. Tekstiilisuunnittelijoiden
14 Toisaalta sekaannusta aiheuttaa, että esimerkiksi tekstiilituotteiden yleisistä ominaisuuksista, kuten lämpöviihtyvyydestä
ja tuotteen tunnusta iholla käytetään rinnakkain käytettävyyttä (usability) ja käyttömukavuutta
(comfort), joka lienee tekstiilien yhteydessä tarkempi ilmaisu. (Lindfors 2002, 34.)
johdanto
tulee siis ennakoida tulevaisuuden tarpeita ja suuntauksia, sillä vaatetusteollisuuden
muotivirtaukset perustuvat pitkälti kankaisiin ja niiden värityksiin. Teollisen suunnittelijan
tehtävänä on toimia markkinoinnin ja tuotannon välimaastossa molempia
tahoja yhdistävänä tekijänä ja hioa yhteistyötä yrityksen toimintaan sopivaksi.
Tehtävät ovat usein tarkoin rajattuja, sillä yrityksen konekanta määrää käytettävät
tekniikat ja markkinoilla ajateltava kohderyhmä määrittää tuotesuunnittelun raamit.
Esimerkiksi kutomoissa lankalaadut valitaan konekannan mukaan, mikä ratkaisee
myös valmistettavat lopputuotteet. Suunnittelijan työkaluina on rajallinen määrä
sidoksia, värivaihtoehtoja ja materiaaleja. Suunnittelutehtävää rajaa myös kankaan
lopullinen käyttötarkoitus, esimerkiksi verhoilukankaille on eri vaatimukset kuin
vuodetekstiileille. Vaikka muotoilu on yksi keskeisimpiä tekijöitä valmistettavissa
tekstiilituotteissa, sillä on vain vähäinen merkitys päivittäisessä tekstiiliyritysten
johtamisessa (Studd 2002, 35). Muotoiluosaaminen ja sen linkittäminen yritysten
ja organisaatioiden kokonaisajatteluun edellyttää koko liiketoimintastrategian uudelleen
tarkastelua, ja ennen kaikkea asenteisiin vaikuttamista. (Hasu, Keinonen &
Mutanen 2004, 31.) Muotoilu on osa markkinalähtöistä toimintaa, jonka tehtävänä
on yhdistää markkinoiden odotukset sekä yritysten ja organisaatioiden omat designvisiot
(Salimäki 2003, 169). Esimerkiksi norjalaiset muotoilua tietoisesti käyttäneet
yritykset ovat olleet voitollisempia, niissä on ollut korkeampi innovaatioaktiivisuus ja
innovaatioista on saatu enemmän taloudellista hyötyä kuin yrityksissä, jotka eivät ole
käyttäneet muotoilupalveluita (Stamm 2004, 14). Stammin (2004, 11, 13, 15) mukaan
muotoilua tehdään tietoisesti. Ei kuitenkaan siksi, että näin on aina tehty. Muotoilun
tehtävänä on rakentaa uusia ideoita, tutkia ja vertailla vaihtoehtoja kokeellisuuden
kautta parhaiden ratkaisujen löytämiseksi. Muotoilijat ovat tyypillisesti holistisia,
ratkaisukeskeisiä ja kokeellisia. Keinosen & al. (2003b, 54) mukaan innovaatiokykyä
edesauttaa aikainen ja ahkera prototypointi, työssä sovellettavan tiedon mallintaminen
ja visualisointi. Globaalin kilpailun kiristyminen lisää erilaistumisen tarvetta,
sillä pelkkä funktionaalisuus ei ole riittävä kilpailuetu asiakkaiden keskuudessa.
Uuden haasteen asettaa myös se, että tulevaisuudessa kysyntä kasvaa tuotteille, joissa
on huomioitu ympäristönäkökohdat. (Stamm 2004, 13, 15.) Muotoilupanostuksen
merkitys on muuttunut yhä enemmän visuaalisen ilmiasun suunnittelemisesta kokonaistarkasteluun
ja tai -hallintaan ja visioiden luomiseen, joissa todellisuuden eri
puolet on huomioitu. Tämä heijastuu myös muotoilijalta odotettaviin valmiuksiin
hallita yhä laajempia kokonaisuuksia ja uusia ajattelutapoja yleisten tuotesuunnittelun
toimintatapojen lisäksi, kuten asiakaslähtöisyyttä.
Tekstiilien tutkimus ja valmistus alkaa olla yhä teknologiakeskeisempää.
runkokuituja lyhytkuitumenetelmin
1