vaitoskirja harkasalmi3-155c - Muotoilun tutkimus

102
2003 ja 2004. Tutkittavista kasveista otettiin kustakin viisi 1m²:n näytettä. Näytteet
leikattiin käsin noin 5 cm maanpinnan yläpuolelta viikko ennen koneellista puintia.
Erät punnittiin ennen ja jälkeen uunikuivauksen (70 °C) massan vakioitumiseen
saakka, mistä laskettiin kosteuspitoisuus (d.b. 43 ). Huoneenlämpöisestä korsiaineksesta
erotettiin käsin kaikki fraktiot: siemen, päistäre, kuitu, lehti ja muu irtonainen
roska. Kuitusaanto laskettiin normaalissa huoneenlämmössä erottamalla kuitujae
käsin päistäreestä. Päistärejakeeksi laskettiin myös irtoava kuoriroska ja alle
20 mm:n kuidut. Fraktiot punnittiin ja laskettiin prosenttiosuudet 1 %:n tarkkuudella.
Huoneenlämmössä sitoutunutta kosteutta ei huomioitu. Vastaavanlaista menetelmää
päistärepitoisuuden mittaamisessa on käyttänyt muun muassa Kymäläinen
(2000, 19).
Vuosina 2003 ja 2005 öljypellavan siemensadot puitiin koneellisesti, kun valtaosa
kasvustosta oli täysin tuleentunut. Korret niitettiin siementen puinnin yhteydessä ja
jätettiin pellolle sängen päälle kuivumaan. Syksyllä 2005 öljypellava Laserin siementen
puinnin yhteydessä osa korsista ajettiin niiton yhteydessä lisäksi olkisilppurilla.
Kaikista kolmesta kerättiin niittopäivänä kolme 100 g:n korsierää, joista mitattiin
kosteus- ja kuitupitoisuus (d.b.). Ne kuivattiin uunissa (70 °C) massan vakioitumiseen
asti ja punnittiin kosteuspitoisuus 1 %:n tarkkuudella. Vuonna 2005 pelkästään
niitettyjen korsien kuitupitoisuus laskettiin vain yhdestä 100 g:n erästä, koska tulos
oli vastaava kuin vuonna 2003 otetun viiden 1m²:n näytteen keskiarvo. Kun karho
oli kuivunut alle 15 % varastointikosteuteen (w.b.) korret paalattiin sekaisin muuttuvakammioisella
pyöröpaalaimella. Sekä pitkänä niitettyjen että silputtujen korsien
pyöröpaalien leveys oli vakio 1,20 m. Paalit punnittiin ja niiden halkaisijat mitattiin.
Pektiinisidosten hajottaminen, kuidutus ja kuitujakeen puhdistus
Entsymaattinen liotus ja siihen liittyvä kuidun käsittely on lähinnä perinteistä pitkän
kuidun tuotantoa, jossa liotus tehdään ennen kuidutusta. Tutkittu kuitupellavaerä
oli poikkeuksellisesti korjattu nyhtämisen sijaan niittämällä ja paalattu sekaisin.
Entsymaattinen käsittely tehtiin Standard FinFlax -liotusprosessina FinFlax Oy:ssä
Oulussa lisäämällä liotusveteen kaupallisia entsyymejä. Liotettavana oli syyskorjattua
kuitupellavaa 44 ja -hamppua (Uso 31). Kuitupellavat liotettiin entsymaattisesti
24 tuntia ja kuituhamput 46 tuntia, jonka jälkeen korret kuivattiin panoskuivuris-
43 Kosteuspitoisuudella d.b. (dry base) tarkoitetaan kuidun sisältämän veden määrää suhteessa absoluuttisen
kuivan(kuivatun) kuidun massaan. Kosteuspitoisuudella w.b. (wet base) ilmaistaan kuidun sisältämän veden
määrää suhteessa materiaalin senhetkiseen massaan. (Kauriinvaha & al. 2001, 63.)
44 Lajike ei tiedossa.
5 tutkimusmenetelmät ja tutkimuksen toteutus
sa. Lisäksi entsyymiliotettiin 26 tuntia niittomurskaimella ajettua, keväällä korjattua
Vakolassa viljeltyä luomukuituhamppua (Fedora 17).
Dry-line -menetelmään perustuvan kuivan raaka-aineen käsittelyketjussa tutkittavina
lajikkeina olivat Viking kuitupellava sekä kuituhamppulajikkeet USO 31 ja
Fedora 17, jotka oli korjattu keväällä leikkuupuimurilla ja pyöröpaalattu, lisäksi yksi
kuituhamppuerä oli ajettu niittomurskaimella ennen paalausta. Termisen liotuksen
vaikutuksesta kuitukimput olivat irronneet ja kuituaines osittain cottonisoitunut.
Fusart-menetelmä perustuu Fusarium-sukuun kuuluvan sienen käyttöön kuitujen
cottonisoinnissa. Raaka-aineina käytettiin syksyllä 2003 ja 2005 korjattuja
öljypellava Laseria. Kehruita varten käsiteltiin neljä öljypellavaerää Fusart I–IV,
jotka olivat perinteisestä ja entsymaattisesta liotuksesta poiketen kuidutettu ja karstattu
ennen mikrobikäsittelyä. Lisäksi tehtiin 24 tunnin Fusart-käsittely Dry-line
-menetelmällä esijalostetulle kuituhampulle ja -pellavalle lisäämällä kotona kasvatettua
kasvustoa käsittelyveteen. Fusart I ja II käsiteltiin elävällä kasvuliuoksella sienirihmastoineen
ja kasvatusalustoineen. Sientä kasvatettiin 200 ml:n kasvatuspulloissa
pimeässä kasvatuskaapissa 18 vuorokautta, jonka jälkeen viiden pullon kasvatuserät
yhdistettiin ja sekoitettiin sauvasekoittimella yhdeksi tasalaatuiseksi eräksi. Käsittelyt
tehtiin pienissä erissä, koska kasvuliuosta oli kerralla vain yhteen noin 300 g:n kehruuerän
käsittelyyn. Kuidut, suolavesi (NaCl 10g/l H 2 O) ja kasvuliuos pussitettiin tiiviisti.
Suolaveden osuus oli 1/20 suhteessa kuitumassaan ja kasvuliuoksen määrät olivat
Fusart I 1ml/g kuitua ja Fusart II 3 ml/g kuitua. Pussit ajettiin 2,15 tunnin 40 °C
pesukoneohjelman läpi mekaanisen sekoituksen aikaansaamiseksi. Käsittely toistettiin
kolmesti ja välissä kuidut huuhdeltiin kevyesti juoksevan veden alla ja lisättiin
uudet kasvuliuokset ja suolavedet. Fusart I kasvuliuoksen kokonaismäärä kuitugrammaa
kohden oli 3 ml ja Fusart II 9 ml. Kolmannen käsittelyn jälkeen kuidut pestiin
käsin miedossa pesuainevedessä. Fusart III ja IV -kehruuerissä käytettiin kasvuliuosta,
joka oli kasvatettu 28 vuorokautta valossa ja josta oli poistettu proteiinit. Fusart III
-käsittely tehtiin huoneenlämmössä 24 tunnin käsittelynä, jossa 0,5 ml kasvuliuosta
kuitugrammaa kohden lisättiin kolme kertaa 8 tunnin välein, jolloin sienipitoisuus
oli yhteensä 1,5 ml/g kuitua. Fusart IV -kehruuerä käsiteltiin 18 tuntia huoneenlämmössä,
johon lisättiin kolme kertaa 0,5 ml kasvuliuosta kuuden tunnein välein
kokonaispitoisuuden ollessa 1,5 ml/g. Lopuksi kuidut pestiin miedosti happamassa
pesuaineliemessä ja huuhdeltiin. Koska käsitelty raaka-aine sisälsi runsaasti kukkaperiä,
ne poistettiin käsin.
Kuidutuksessa, kuitujakeen erottamiseksi päistäreestä kokeiltiin kahta eri ko-
runkokuituja lyhytkuitumenetelmin
103