vaitoskirja harkasalmi3-155c - Muotoilun tutkimus

58
Kokonaishyödyntämiseen perustuvalla strategialla pyritään tehostamaan tuotantoa ja
lisäämään pellolta saatavaa eri tuotefraktioiden talteenottoa. Materiaalitehokkuuden
nostamisella pyritään myös jätteiden vähentämiseen (Pehkonen 1998, 39–42;
Pehkonen & Mäkinen 1998, 15, 31). Tosin pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kokonaishyödyntämisen
malli ei ole suinkaan uusi lähestymistapa, sillä kautta aikojen viljelyskasveista
on hyödynnetty tarkoin kaikki mahdolliset jakeet.
Runkokuitujen kokonaishyödyntämisessä koko kasvi on potentiaalista raaka-ainetta.
Sen lisäksi, että runkokuiduista saadaan useita hyödynnettäviä jakeita, niistä
voidaan jalostaa eriarvoisia raaka-aineita. Arvo-osien talteenoton lisäksi eri jakeet tulisi
erotella mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tarkoin tulevat käyttötarkoitukset
huomioiden. Keskeinen tekijä lisäarvon tuottamiseksi sivujakeille on jalostaa materiaali
mahdollisimman homogeeniseksi ja modifioida se arvon ja laatuominaisuuksien
perusteella jatkojalostusteollisuuden tarpeisiin soveltuvaksi. (Pehkonen 1998, 39, 42.)
Jakeiden sisältämästä biomassasta saadaan arvohierarkkisesti eri jalostusasteisia tuotteita,
jotka Carruthersin (1994, 22–23) mukaan voidaan jaotella ryhmän sisällä eri
tuotesovellusten antamaan lisäarvoon. Samalla pyrkimyksenä on lisätä taloudellista
hyötyä jalostusastetta lisäämällä. Runkokuiduista saatavista raaka-aineista voidaan
valmistaa erikoistuotteita, joiden arvo suhteessa massaan ja tilavuuteen on korkea.
Tällaisia ovat esimerkiksi lääkkeet, mausteet sekä tuoksu- ja aromiaineet. Siemeniä
voidaan käyttää myös alhaisemman jalostusasteen tuotteissa, kuten elintarvikkeissa
ja rehuissa, jolloin saatava hyöty on suhteessa niiden sisältämiin ravintoarvoihin.
Kuitujen käyttö eri jalostusasteisissa tuotteissa jakautuu halvempiin massatuotteisiin
ja erikoistuotteisiin, joista saatava hinta on suhteessa tilavuuteen. Useimmiten globaaleille
markkinoille tarkoitetuissa erikoistuotteissa, kuten korkeatasoisissa komposiittirakenteissa
kuitujen hinta on korkea suhteessa tilavuuteen ja painoon. Sen sijaan
halvemmissa, pääasiallisesti paikallisille markkinoille tarkoitetuissa volyymituotteissa,
kuten eristeissä hinta on alhainen suhteessa tuotteen tilavuuteen. Heikompilaatuisia
siemeniä voidaan hyödyntää raaka-aineina alhaisemman jalostusasteen non food
-tuotteissa, kuten öljyissä, rasvoissa ja tärkkelyksessä. Päistäreitä voidaan hyödyntää
esimerkiksi biopolttoaineiden valmistuksessa tai rakennuslevyihin. (Carruthers 1994,
22–23; Pehkonen, Kymäläinen & Pasila 2000, 52–53.)
2 runkokuidut hamppu ja pellava
A
Kuva 6. Pellavan ja hampun mahdollisia käyttökohteita 29
B
potentiaaLiset KäyttösoveLLuKset
Pellavan ja hampun kuitujen käyttömahdollisuuksia on useita. Kuvassa 6 on ryhmitelty
erilaisia pellava- ja hamppukuitutuotteita, joista osa on jo nykyään tuotannossa
ja *-merkityt potentiaalisia käyttökohteita tai käsityömäisesti tuotettuja yksittäiskappaleita
(Askew 2000, 28; Kälviäinen 2005, 14–36; Luostarinen 1998, 14; Smeder &
Liljedahl 1996, 152). Tuotekuvat A–D ovat esimerkkejä suomalaisista piensarjoina
tehdyistä tuotteista. Vaikka hampun ja pellavan ominaisuudet poikkeavat jonkin verran
toisistaan, on syytä uskoa, että molemmat raaka-aineet soveltuvat varsin samankaltaisiin
tuotteisiin. Tarvittavat kuituominaisuudet vaihtelevat suuresti eri tuoteryh-
29 A. Juha Laurikaisen Wetterhoffille suunnittelemat pellavalakanat; B. Bioalfa Oy:n kehittämä ja valmistama
kuiturakenteinen versolevy, jonka sisällä on kasvatettavat vehnänoraiden tai herneiden luomusiemenet;
C. Adalson Oy:n kehittämä pellavainen kuituvalospakkaus; D. Mika Ihanuksen ja Janne Virkkusen vuonna
2003 suunnittelema Kaseva tool, jonka varsi on pellavakomposiittia.
runkokuituja lyhytkuitumenetelmin
C
D
5