vaitoskirja harkasalmi3-155c - Muotoilun tutkimus

14
siteetti sekä käytössä olevia tuotantomenetelmiä niin vaatetus- ja kodintekstiileissä
kuin teknisissä sovelluksissakin 8 . Kartoituksessa tärkeänä osana olivat keskustelut
tutkijoiden, tekstiilialan asiantuntijoiden, yrittäjien ja viljelijöiden kanssa, jotka
loivat pohjaa tutkimukselliseen ja tuotekehitysyhteistyöhön eri toimijoiden kanssa.
Samalla kirjoittajalle muodostui kuva käytetyistä menetelmistä ja toimintatavoista,
mutta ennen kaikkea ennakkoluuloista ja asenteista. Yleisimmin keskusteluissa tuli
esiin uskomus, että pellavaa ja hamppua voidaan jalostaa tekstiilikuiduiksi vain pitkäkuitumenetelmin
9 , koska näin on aina tehty ja näin saadaan pellavalle tyypilliset
materiaaliominaisuudet, kuten lujuus ja kiilto parhaiten esiin. Sen sijaan lyhytkuitumenetelmiin
10 perustuvan kuitutuotannon uskottiin poikkeuksetta soveltuvan vain
bulkkituotantoon. Vuonna 2002 Taideteollisessa korkeakoulussa professori Susann
Vihman johdolla toteutettiin julkaisu Kestävää muotoilua. Ympäristömyötäisyys tuotesuunnittelussa.
Siinä käsiteltiin ekologisen näkemyksen merkitystä laaja-alaisemmin
muotoilukontekstissa. Kirjoittajan aiheena oli Pellava ja hamppu ympäristömyötäisen
tuotesuunnittelun raaka-aineina.
Vuosina 2002–2005 Suomessa toimineen Agrokuituverkoston tavoitteena
oli kuitukasvien viljelijöiden, jatkojalostajien ja alan tutkijoiden verkostoituminen.
Hankkeessa järjestettiin koulutusta viljelijöille ja seminaareja. Sen puitteissa toteutettiin
useita osahankkeita verkoston tavoitteiden toteutumiseksi. (Kortesmaa & al.
2005, 25.) Yhtenä verkoston puitteissa toteutettuna osahankkeena oli kirjoittajan
Käytännön pilot-hanke: Keväällä korjatun kuituhampun ja -pellavan jalostus tekstiilikuiduksi
(=langaksi). Hankkeessa selvitettiin pellava- ja hamppulankojen valmistus
sekoitteena sekä villan että puuvillan kanssa korjuusta kehruuseen. (Härkäsalmi
2002.)
Tekstiiliteollisuuden 11 teknologinen kehitys on ollut hidasta, mikä osaltaan
saattaa johtua alihankintaan perustuvan valmistuksen siirtymisestä jo 1970-luvulla
8 Tekstiilituotteita voidaan luokitella monin tavoin, mutta tässä yhteydessä käytetään käyttötarkoitukseen
perustuvaa jaottelua (Lindfors 2002, 9–10): 1) Vaatetustekstiilit, joiden vaatimukset vaihtelevat käyttötilanteiden
mukaan, kuten urheiluvaatteet tai yöasut. 2) Kodintekstiilit, joihin kuuluvat vuode-, sisustus- ja
taloustekstiilit. 3) Tekniset tekstiilit, joita ovat esimerkiksi suodatinkankaat, paperikoneiden viirat, työ- ja
suojavaatteet.
9 Pitkäkuitumenetelmiksi nimitetään tässä yhteydessä jalostustapoja, joissa korret vedetään maasta juurineen,
liotetaan, kuivatetaan, loukutetaan, lihdataan ja häkilöidään. Tällöin kuitukimput saadaan talteen
mahdollisimman pitkinä, jopa koko kasvin pituisina.
10 Lyhytkuitumenetelmissä raaka-aineena käytetään rohdinkuituja, leikattuja kuitukimppuja tai yksittäisiä
peruskuituja, mikä mahdollistaa perinteistä poikkeavia jalostustapoja.
11 Tekstiiliteollisuudella tarkoitetaan tässä yrityksiä, joiden pääkohteena on perustekstiilien valmistus langankehruusta
lopputuotteiden valmistukseen.
johdanto
halpatuontimaihin. Lisäksi eurooppalainen tekstiiliteollisuus koostuu yli 90 % pksektorin
yrityksistä, joiden keskeisenä ongelmana on taloudellisten tutkimus- ja tuotekehitysresurssien
sekä pitkän tähtäimen yritysstrategioiden puuttuminen (Euratex
2004, 4, 7). Tekstiiliteollisuudessa tutkimus- ja tuotekehityksen osuus on alle 0,5 %
liikevaihdosta, mikä on vähäisintä verrattuna muiden teollisuusalojen panostukseen
(Gale & Kaur 2002, 124). Kuitenkaan eurooppalaista tekstiiliteollisuutta ei voida pitää
marginaalisena, sillä vuonna 2005 se oli yksi suurimmista toimialoista yli 200 000
miljardin liikevaihdolla ja työllistäen noin 2,3 miljoonaa henkilöä (Euratex 2006, 8).
Tarve kansainväliselle tutkimus- ja tuotekehitysyhteistyölle lisääntyy jatkuvasti niin
kasvavan kulutustarpeen tyydyttämiseksi kuin yhä teknisempien erikoistekstiilien kehittämisessä.
Suurin osa tutkimuksesta ja tuotekehityksestä kohdistunee Euroopassa
uusiin korkean teknologian tekstiilisovelluksiin, kuten lääketieteellisiin käyttötarkoituksiin
tai älyvaatteisiin sekä massatuotannon sijaan pitkälle erikoistuneisiin tuote-
ja palveluratkaisuihin. Tuotekehityksessä on keskitytty ihmisten muuttuviin ja
yksilöllisempiin tarpeisiin. Interaktiiviset erikoisraaka-aineet, kuten faasimuutosmateriaalit
(phase change materials PCM), muotonsa muistavat materiaalit (shape memory
materials SSM) tai sähköä johtavat materiaalit lisäävät kilpailijoista erottautumisen
eli differoinnin mahdollisuuksia (Euratex 2006, 8–9; Mattila 2006, 2; Risikko &
Marttala-Vesanen 2006, 127−129). Toisaalta vaativampien tekstiilisovellusten valmistaminen
edellyttää yhä enemmän muiden toimialojen, kuten kemianteollisuuden
palveluita, korkeasti koulutettua työvoimaa ja nykyaikaisia tuotantolaitoksia. Tämä
saattaa edistää positiivisesti myös perustekstiilien valmistusteknologian kehittymistä.
(Gale & Kaur 2002, 130–131.)
Tekstiiliteollisuuden tuotantotavat poikkeavat monin tavoin teknologiateollisuuden
käytännöistä. Esimerkiksi elektroniikkateollisuudessa komponentit valmistetaan
yhtäaikaisesti hajautetusti ja tuotteen lopullinen arvo muodostuu vasta kokoonpanovaiheen
jälkeen. Sen sijaan tekstiilien tuotanto on monivaiheinen lineaaristen
prosessien ketju, jossa lähtöraaka-aineen valinta määrittää käytettävän teknologian
ja jokainen tuotantovaihe vaikuttaa lopputuotteen hintaan ja laatuun. Raaka-aineen
jalostusasteen noustessa myös tuotteen arvo nousee. Pelkästään raaka-puuvillan jalostaminen
langaksi kaksinkertaistaa tuotteen arvon ja raakapuuvillasta valmistetun
lopputuotteen arvonnousu saattaa olla jopa 900 % lähtöraaka-aineen hintaan nähden
(Gale & Kaur 2002, 121). Lisäksi tekstiilien eri jalostusasteisia tuotteita 12 , kuten lan-
12 Tekstiilituotteilla tarkoitetaan tässä tekstiilimateriaalista eri tekniikoin valmistettuja tuotteita, kuten kutomalla,
neulomalla, tuftaamalla tai neulaamalla.
runkokuituja lyhytkuitumenetelmin
15