pdf-julkaisu - Sitra

näkökulma koski mahdollisen tai todennäköisen sodan taisteluvyöhykkeensyvyyttä. Yksinkertaisemmin esitettynä kysymys oli siitä, kenen maaperällätaistelut käytäisiin. Kukaan ei halunnut pitkää sotaa omalle maaperälleen.Vuoden 1935 karttaharjoitus synnytti, puhtaasti sotilaallisesta päätarkoituksestaanhuolimatta, myös huomattavia poliittisia ongelmia. Pitkänvalmistelujakson päätteeksi sovittiin kuitenkin, että Puolan joukot osallistuisivattähän kuviteltuun hyökkäykseen ja että hyökkääjien kokonaisvahvuusolisi noin 80 divisioona.Tuhatševski halusi lähteä tähän opettavaiseen harjoitukseen sillä olettamuksella,että Saksan pääjoukot hyökkäisivät Smolenskin suunnalla. Tätäpidettiin onnettomana tai epäsopivana lähtökohtana. Vielä pahempana pidettiinolettamusta, että Saksan armeija onnistuisi paremman liikekannallepanojärjestelmänsäansiosta yllättämään puna-armeijan.Puolitoista vuotta myöhemmin huomattava osa puna-armeijan korkeimmastajohdosta oli ammuttu tuomittuna kuolemaan vakoilusta Saksan hyväksi.Venäläisten tietojen mukaan Tuhatševskin tunnustus oli veren tahraama.Perässä laahaava doktriiniTuhatševski oli huomattava sotateoreetikko. Tämän vuoksi hän oli saanutjohtavan tehtävän puna-armeijan uudistamisessa, vaikka hänellä olikinhuonot välit Josif Stalinin kanssa. Vuoden 1937 kesän teloitusten jälkeenNeuvostoliiton sotilasjohto oli taas tiukasti Stalinin sekä vanhoillisten, ensimmäisessäratsuväkiarmeijassa – pervakonnajassa – palvelleiden, tovereidenBudjonny ja Vorošilov käsissä. Käytännössä tämä tarkoitti, että armeijanuudistus oli päättynyt ja palattiin panssariyksiköiden ja mekanisoitujenjoukko-osastojen hyödyllisyyttä väheksyvään doktriiniin. Pervakonnajan jasisällissodan synnyttämä vallankumousromantiikka oli muodissa.Elokuussa 1939 Saksa ja Neuvostoliitto kävivät kiireisiä ja tärkeitä neuvotteluja.Lopputulos allekirjoitettiin saman kuun 23. päivänä. Ribbentropsopimussalaisine lisäpöytäkirjoineen oli syntynyt. Sopimukseen johtaneetvaiheet olivat kuitenkin monimutkaisemmat kuin Pravdan seuraavan päivänartikkeleista oli pääteltävissä.Pääministeri Neville Chamberlainin neuvottelema Münchenin sopimusoli tarkoitettu viimeiseksi myönnytykseksi pyrkimyksissä, jotka tähtäsivät yleisensodan välttämiseen. Se antoi Saksalle oikeuden vallata Tšekkoslovakiansudeettialueet. Sopimuksen seurauksena Unkari puolestaan valtasi osia pohjoisennaapurinsa alueesta ja Puola pienen osan rajaseudusta. Seuraavanavuonna Saksa otti Böömin ja Määrin haltuunsa. Jäljelle jäi ainoastaan tynkäsatelliittivaltio Slovakia. Välittömästi Tšekkoslovakian valtauksen jälkeenNeuvostoliitto oli aloittanut keskustelut Ranskan ja Iso-Britannian kanssa114