pdf-julkaisu - Sitra

Yhden tällaisen esimerkin tarjoaa Peter Struven elämänkaari. Saksalaissyntyisentähtitieteilijän lapsena nuori Peter oli kaikkien eurooppalaistenaatevirtausten ulottuvilla. Siksi tieto siitä, että hän luki nuorena Spenceriä jaDarwinia, vastaa ehdottomasti ajan yleistä kuvaa. Tuhannet nuoret älyköteri puolilla Eurooppaa lukivat samoja kirjoja.Tätä taustaa vastaan ei myöskään ole yllättävää, että Struve tutustui1800-luvun viimeisinä vuosina Marxiin ja liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseentyöväenpuolueeseen. Lukeneisuudestaan huolimatta hänestä eikuitenkaan koskaan tullut isoisänsä ja isänsä kaltaista tiedemiestä. Hänenmielensä oli aivan liian levoton. Vuosien myötä hänestä tuli yksi Venäjän johtavistalehtimiehistä. Hän oli siis keskeinen puuhamies siinä ryhmittymässä,joka johti Venäjän älymystöä ensimmäiseen vallankumoukseen, pelästyi senvoimia ja ”pakeni” oikealle.Hänen ensimmäinen selkeästi julkinen tekonsa liittyi juuri julkiseensanaan. Tverin zemstvo oli 1895 nuoren Nikolain II:n kruunajaisten allalaatinut vaatimuksen demokratian laajentamisesta. Sata vuotta myöhemmintveriläisten vaatimuksia lukiessa niistä ei löydy mitään eriskummallista,mutta siihen aikaan ajatus oli tavattoman röyhkeä, ainakin hovin ja nuorenkeisarin mielestä.Nikolai vastasi vaatimukseen: ”Olen tietoinen siitä, että järjenvastaistenhaaveiden viehättämät henkilöt ovat joissakin zemstvo-kokouksissa esittäneetajatuksia zemstvo-edustajien osallistumisesta sisäiseen hallintoon.Olkoon jokainen tietoinen siitä että minä, samaan aikaan kun annan kaikkenikansan hyväksi, tulen ylläpitämään autokratian periaatteen yhtä lujanaja vankkumattomana kuin ikimuistettava isäni.”Peter Struve kirjoitti vastauksen, josta tuli politiikan johtotähti: ”Josautokratia samaistaa itsensä sekä sanoin että teoin julkisen kaikkivaltiudenkanssa, jos se tekee itsensä riippuvaiseksi yleisen mielipiteen täydellisestätukahduttamisesta ja maanpuolustuksen poikkeustilan muuttamisesta pysyväksi,silloin sen peli on menetetty, se kaivaa omaa hautaansa. … Te olettetämän taistelun aloittaneet, eikä se taistelu anna odottaa itseään kauan.”Vehi ja älymystön pakoStruve oli oikeammassa kuin hän ehkä olisi halunnut olla. Kruunajaistenjälkeen järjestelmä yritti tulla toimeen poliisivaltion koko ankaruudella. Onnetonsota Japania vastaan ja verisunnuntai muuttivat kuitenkin kaiken, jataistelu, jonka vääjäämättömyyden Struve oli kymmenen vuotta aikaisemminennustanut, alkoi. Tämän kymmenen vuoden aikana Struve itse siirtyioikealle. Toisen duuman aikana hän kuului niihin kadetteihin jotka kävivätsalaisia neuvotteluja Stolypinin kanssa. Hänen entiset toverinsa ja ystävänsä44